Kevään jäsentapaamisen aiheena 4.4.09 oli tutustuminen Kansallisoopperaan. Meitä keskipohjalaisia kokoontui noin 30 hengen porukka kansallisoopperan aulaan, tarkoituksenamme päästä tutustumiskierrokselle oopperan sadunhohtoiseen maailmaan. Saimme oppaaksemme sirkeän rouvashenkilön ja niin pääsimme aloittamaan kierroksemme. Opas pysäytti meidät ensiksi oopperan alalämpiöön esitelläkseen meille paikan luontonähtävyyttä: näköalaikkunan takana nurmikolla sankoin joukoin asustelevia citykaneja, joista on tullut helsinkiläisille oikea maan vaiva. Kaneja ei kuitenkaan tällä kertaa näkynyt.
 
Saimme kierroksemme alkajaisiksi kuulla kuvauksen oopperatalon syntyhistoriasta. Vanha Bulevardin ooppera perustettiin v 1914 väliaikaiseksi esiintymispaikaksi siihen saakka, kunnes saataisiin varsinainen oopperatalo. Tätä väliaikaisuuden tilaa kesti noin 70 vuotta. Presidentti Urho Kekkosen v 75-vuosipäivän kunniaksi julkistettiin uuden oopperatalon suunnittelukilpailu. Kilpailun voitti kolmen nuoren arkkitehdin työryhmä. Vieläkin kului pitkä aika erilaisissa hallintobyrokratian rattaissa, ennen kuin oopperatalo Töölönlahdelle lopulta saatiin valmiiksi v 1993. Talo edustaa poik-keamaa perinteisistä kultaa ja samettia kimaltelevista oopperataloista. Suunnittelijoiden tarkoituk-sena oli aikaansaada viileä ja pelkistetty yleisilme, joka toimisi kontrastina oopperanäyttämön kuo-huvalle elämälle ja antaisi toisaalta oikeutta ikkunoista avautuvan luontonäkymän kauneudelle.
 
Joukkomme kierteli oppaan johdolla oopperakatsomossa, jossa suuri miesjoukko pystytti illan Pohjalaisia oopperaa varten kulisseja, mm. kullankeltaista sänkipeltomaisemaa, joka oli sidottu niinikimpuista. Kävimme myös maanalaisten kerrosten pukuompelimossa ihastelemassa käsityönä tehtäviä uniikkeja pukuja ja tutkimme lastauslaiturit, joista teatteriin kulkeva tavara pääsee kätevästi vaikkapa suoraan näyttämölle asti. Opas muisteli, että tältä laiturilta kuljetettiin Don Carlos-oopperaa varten lavalle jopa elävä hevonen. Seurueessamme mukana ollut hallituksen jäsen Jarmo Palola, joka kuuluu oopperan avustajakuntaan tunnustautui tuon hevosen näyttämölle taluttajaksi. Hän muisti hevosen olleen äärimmäisen hyvähermoinen ja rauhallinen oopperaesiintyjä, joka astui näyttämölle täsmällisesti oikean soinnun kuultuaan.
 
Noin tunnin kestäneen mielenkiintoisen kierroksen jälkeen päädyimme takaisin alalämpiöön, jossa asetuimme kahvipöytiin. Meitä saapuivat tervehtimään oopperan kuorosta kokkolalaissyntyinen mezzosopraano Anne-Marie Andersen sekä keskipohjalainen tenori Janne Erkkilä venäläissyntyisen säestäjänsä kanssa. Saimme kuulla Jannen laulamana muutamia ihastuttavia ooppera-aarioita komeasti kaikuvassa esitystilassa.
 
Kahvin ja pienoiskonsertin jälkeen osa meistä lähti kotiin, mutta monet lähtivät pitämään taukoa palatakseen myöhemmin illalla takaisin. Kiertokäyntimme kruunasi samana iltana esitettävä Madetojan Pohjalaisia ooppera.