Jättiputki on viheliäinen, laajalle levinnyt vieraslaji Suomen luonnossa. Sen
levinneisyyteen on vaikuttanut myös se, että sitä on suosittu pihojen koristekasvina.
Jättiputki on kookas, noin 2–4 m korkea ja sen juuret ulottuvat syvälle maahan.
Jättiputkien suuret maanalaiset siemenpankit tekevät siitä hankalan hävitettävän. Pelkkä
maanpäällisen osan poisto juurinenkaan ei riitä, vaan jättiputkia ilmestyy samalle paikalle
vielä vuosien ajan. Jättiputken kukinnossa voi olla yli 30 000 siementä. Jättiputki on erittäin
aggressiivinen kasvi ja se tukahduttaa alleen kaiken muun kasvillisuuden. Miten jättiputkea
hävitetään? Tärkeää on varmistaa, ettei se pääse tuottamaan siementä. Kasvi on
kaivettava maasta. Kukinto on katkaistava ja siemenaiheet kerättävä pussiin ja hävitettävä.
Aikojen kuluessa jättiputki on levinnyt myös Lestijokivarteen alkaen Parkkikoskelta aina
kirkonkylään saakka. Lestijokiseudun ympäristöyhdistys käynnisti talvella 2024 keskustelut
jättiputken hävityksestä. Todettiin, että talkoiden lisäksi työhön pitäisi palkalta päätoiminen
kesätyöntekijä. Rahat (6700 €) työntekijän palkkaukseen saatiin Jokilaaksojen
Osuuspankilta ja työhön palkattiin lamppilainen opiskelija Otto Peltokangas. Otto aloitti työt
kesäkuun puolivälissä. Kitkemistyön lisäksi Otto hankki luvat hävitykseen maanomistajilta,
Samaan aikaan aloitettiin myös talkoot, joita pidettiin joka keskiviikko. Talkootyötä tehtiin
kesän aikana useassa paikassa Virkkalan- ja Kallisentien siltojen läheisyydessä sekä
Kallisentien yläpuolella Luolamäen kohdalla. jossa jättiputkea oli erittäin runsaasti.
Parkkikosken ja Virkkalan sillan alueilla hävitystä tehtiin myös ruiskuttamalla. Talkootyöhön
löytyi aktiivisuutta kiitettävästi. Joka kerta talkoissa oli 4–6 henkilöä. Kahden kuukauden
torjuntatyön aikana jokivarsi saatiin kitkettyä Parkkiposkelta aina kirkonkylälle saakka.
Torjuntatyö onnistui loistavasti ja jokivarsi saatiin puhdistettua jättiputkesta jopa yli
odotusten. Koko jokivarsi Sykäräisestä aina kirkonkylään saakka puhdistettiin jättiputkesta.
Miten sitten Otto koki kesätyönsä? Näin Otto kuvasi työtä: ”Positiivista oli ehdottomasti
jokilaakson kauniit maisemat ja se, että pääsi liikkumaan luonnossa. Negatiivisena
puolena oli joskus sateiset kelit, jolloin kaikki vaatteet ja välineet olivat kurassa ja märkinä.
Tällaiseen hommaan vaaditaan myös hiljaisuuden ja yksinolon sietämistä tai siitä
nauttimista. Pitää olla valmis myös kovaan fyysiseen rasitukseen. Kävelykilometrejä tuli
paljon ja putkien kaivaminen oli yllättävän raskasta. Maanomistajat suhtautuivat työhön
positiivisesti. Monet lähtivät jopa näyttämään, mistä jättiputkia löytyy ja heiltä sain myös
uusia yhteystietoja. Ensi kesän suunnitelmat ovat vielä auki, mutta ovi on auki myös
toiselle jättiputkikesälle”
Talkoita tehtiin joka keskiviikko kahden kuukauden ajan. Työ oli raskasta, mutta
mukavassa seurassa se sujui erinomaisesti. Tarinoita riitti ja nauru raikasi jokivarressa.
Toholammin Martat tarjosivat kahvia ja pannaria. Finn Spring piti huolen, ettei jano ja
nestehukka päässyt yllättämään. Oli hieman myös kalustotappioita. Puuvartiset lapiot
katkesivat ja yhdeltä talkoolaiselta kastui kännykkä. Tulevana kesänä talkoita olisi hyvä
järjestää kahdessa vuorossa. Osa voisi työskennellä päivällä yhdessä kesätyöntekijän
kanssa ja osa iltaisin.
Lamppilaisten iloksi voin luvata, että työ jatkuu vielä tulevinakin kesinä. Kesätyöntekijän
palkkaukseen hankitaan uudet sponsorit. Erityisesti toivotaan, että Toholammin kunta tulee
rahoitukseen mukaan. Kun Toholammin osuus jättiputkesta on saatu puhdistettua, vastuu
siirtyy kannuslaisille. Siivotaan koko jokilaakso vieraslajeista. Kaunis jokilaaksomme on
sen ansainnut.
Ps. Taitaa kuitenkin olla niin, että me ihmiset olemme pahin vieraslaji planeetallamme.
Ihmisen toiminnan seurauksena meillä on ilmastonmuutos ja luontokato.
Jättiputki on pikku juttu näiden rinnalla.
Mikko Viitasalo
puheenjohtaja
Lestijokiseudun ympäristöyhdistys ry