Helsingin Keskipohjalaiset ry on perustettu 2.2.1950 toimimaan pääkaupunkiseudulla asuvien keskipohjalaisten yhdyslenkkinä, sillä perustajia yhdisti halu
ylläpitää yhteyksiä Keski-Pohjanmaalle ja kuulla ajantasaisia kuulumisia maakunnasta sekä ennenkaikkea tavata muita seudulta lähteneitä.
Perustamisen aikoihin Keskipohjanmaa maakuntana oli nykyistä laajempi, sillä silloin siihen kuuluivat kaikki Kala-, Lesti- ja Perhojokien valuma-alueiden kunnat.
Nykyisellään vaikka maakuntaliiton toimintasäde kattaa vain Lesti- ja Perhonjokilaakson niin siitä huolimatta yhdistyksemme pitää omana toiminta-alueenaan vanhaa historiallisen Keski-Pohjanmaan aluetta.
Nykyisin liikenne- ja tietoverkot mahdollistavat vierailun kotiseudulla helposti sekä ennenkaikkea tieto liikkuu nopeasti. Yhteiskunnan muutoksesta huolimatta Helsingin Keskipohjalaiset ry haluaa edelleenkin toteuttaa ajatusta siitä, että pk-seudulle muuttaneet keskipohjalaiset voivat kokoontua yhteen ”samanhenkisten kanssa” ja pitää kotiseutuun yhteyttä tällä tavoin. Toimintaamme voi myös tulla mukaan mikäli
ylipäänsä on kiinnostunut Keski-Pohjanmaasta tai omaa sukujuuria sinne ja haluaisi niistä ammentaa lisää tietoa.
Verkkosivuiltamme löydät lisätietoja toiminnastamme ja olet tervetullut jäseneksi tai osallistumaan johonkin tapahtumaamme. Olemme iloisia sivustoamme koskevasta palautteesta kuin myös
uusista ideoista toimintamme kehittämiseksi. Ideoita voit esimerkiksi lähettää puheenjohtajalle.
Tulevia tapahtumia:
Uutisia:
Naapurisopua ja kiusallisia tilanteita
Minulla on tänne Kleemolan kylään vankat sukusiteet ja sitä kautta myös monenkirjavat muistot. Sekä isäni että isoisäni saivat puolisonsa Kleemolasta. Isoisäni Aaron Rikhard Määttälä (1881-1911) avioitui Amanda Hedvig Antintytär Kleemolan kanssa vuonna 1902 ja niin Amanda muutti Määttälään Junnolan talon emännäksi. Isoisäni kuoltua Manta avioitui isoisäni vanhemman veljen, myös leskeksi jääneen Otto Määttälän (1867-1948) kanssa. Otto Määttälä oli Kleemolan koulun johtokunnan jäsen silloin kun koulu aloitti toimintansa ennen koulurakennuksen valmistumista. Osa Määttälän kylästä kuului silloin Kleemolan, osa Purontaksen koulupiiriin. Niinpä
Helsingin Halsualaiset ry vietti juhlaviikonloppua Halsualla
Lauantaina 6.7.24 Käpyhovissa julkaistiin ja juhlittiin 60- vuotiasta Vehtaria. Juhla-Vehtari on 80-sivuinen lukupaketti, mikä pitää sisällään artikkeleita 1960-luvun muuttoliikkeestä ja muuttajista sekä yhdistyksen perustamisesta, mutta myös pohdintaa juurista nykysukupolvien silmin. Käpyhovin satapäinen juhlayleisö sai kuulla Markus Hotakaisen juhlapuheen, Katja Hakalan esityksen yhdessä Luovailukerhon Jälkihoidon kanssa Halsualaisesta elämäntavasta ja Tero Pannulan musiikkia. Arja Ahlsved esitti äitinsä Helli Kauppisen kirjoittaman runon Suvi ja Tuovi Viitasalon ja Tuija Ihalaisen kuvaesityksessä nähtiin yhdistyksen uutta vauhtia. Yhdistyksen juhlat jatkuivat sunnuntaina 7.7.24, jolloin yhteistyössä Halsuan seurakunnan
Kari Känsälä: Oltiinpa kerran… Bottalla
Olinpa kerran ujo maalaispoika, joka lähti syksyllä 1967 Kannuksesta opiskelemaan ja asumaan Espoon Otaniemeen. Seudulla asui runsaasti lähisukulaisiani, mutta minulla oli pulaa samanikäisistä ystävistä. Aluksi kävin Dipolin kosteissa ”teeilloissa” ja Teekkarikylän käytävätansseissa eli ”sukkasuhinoissa”, joihin kutsuttiin bussilasteittain sairaanhoitajaoppilaita Meilahdesta. Tiettävästi siitä syntyi iso määrä avioliittoja, mutta minua ei onnistanut. Kevätpuolella uskaltauduin jo opiskelijatansseihin Helsinkiin Ostrobotnialle. Botta oli jo silloin erittäin suosittu ja sisään pääsi vain ylioppilaskorttia näyttämällä. Ensimmäinen kerta jäi aika kipeänä mielen sopukoihin. Jo tanssien alkuvaiheissa jäin tanssimaan varsin