VUODEN 2018 TAPAHTUMIA

Pääsiäiskokkotalkoot ja kokon polttaminen

Pääsiäiskokko rakennettiin Seurasaareen 36. kerran eli traditio on vanha. Rakentamispäivänä 29.3. oli upea ilma. Kokkomestari Esa Kukkola oli tehnyt mahtavan urakan hankkimalla paikalle havut ja rakentamalla kokon jo melko pitkälle. Kumppanikseen hän oli saanut Osku Timoharjun ja hänestä tuleekin jatkossa Esan varamies. Kyllähän siinä vielä työtä paikalle tulleille oli. Yhdistyksen puolen tusinan jäsenen lisäksi rakentamassa oli Helsingin kaupungin hankkimat neljä ’puistokummia’ Vuosaaresta. Rakentaminen jälkeen paistoimme makkaraa, söimme ruisleipää lisukkeineen ja ryyppäsimme päälle limsaa tai olutta. Mukavasti siinä juttu luisti ja fiilis oli kuin hyvin työnsä tehneillä ikään.

Kokko poltettiin lankalauantaina 31.3. ja paikalla oli kolmisen tuhatta ihmistä, erityisesti lapsiperheitä. Myös monia vieraita kieliä kuultiin puhuttavan. Alkufanfaarin jälkeen sytytettiin lapsille narrikokko, jossa suurimpien liekkien hiivuttua paistettiin makkaraa. Traditio on niin tuttu kaupunkilaisille, että makkarat ja muut evät oli tiedetty varata mukaan. Iso kokko paloi komeasti Esan ja Oskun vartioimana. Kioskin antimet kävivät niin ikään kaupaksi. Lapset lauloivat ja saivat yhdistyksen edustajalta suklaamunan palkakseen. Näytelmäseurue HIT Mini esiintyi lapsille. Ilta onnistui erinomaisen hyvin. Jää lahdella oli vielä niin kestävää, että suuri osa ihmisistä poistui tummassa illassa jäätä pitkin kohti kaupunkia.

Hirvipeijaiset

Noin kolmisenkymmentä Helsingin keskipohjalaista vietti 4.10. hirvipeijaisia Ostrobotnialla, jo toista kertaa historiansa aikana. Maukkaan hirvikeiton lisäksi kuultiin mielenkiintoisia puheenvuoroja Keski-Pohjanmaan luontomatkailun kehittämisen mahdollisuuksista. Suomen Luonnonsuojeluliiton biologi Olli Turunen valotti synnyinseutunsa luonnontilaa. Hän kertoi Lestijärven Maakuntapuistohankkeesta, jossa tavoitteena on vähentää soiden hiilipäästöjä vähentämällä ojituksia, avohakkuita ja metsäautoteitä. Ilmaston suojelemiseksi on käynnistetty Hiilipörssi – hanke, joka toteutetaan vapaaehtoisten tuella.

Lestijärven ympäristöyhdistyksen pj. Mikko Viitasalo kertoi yhdistyksen tavoitteista edistää alueen luontomatkailua. Kehitettäviä kohteita ovat mm. Tankkari, Neristan, Vattajanniemi, Kalajoen hiekkasärkät ja Lestijoen melontareitit. Myös kansanedustaja Tuomo Puumala vahvisti alustajien käsitystä siitä, että Keski-Pohjanmaalla olisi paljon matkailuun soveltuvia mahdollisuuksia. Turistit eri puolilta maailmaa etsivät uusia luontokohteita. Puuttuu vain toteuttamiseen tarvittavat resurssit kuntien ja yrittäjien taholta.

Esitelmien välillä kuultiin Laura Vesalaisen ja Ida Nikulan viuluista niin kaustislaista kuin irlantilaistakin kansanmusiikkia. Ilta oli antoisa sisällöltään ja antoi meille uskoa kotomaakuntamme uusiin mahdollisuuksiin tulevaisuudessa.

Kirkkopyhä

’Älä unhoita sä koskaan lapsuutes kotia’ lauloi oopperalaulaja Hannu Niemelä pääkaupunkiseudun keskipohjalaisten kirkkopyhän kahveilla. Laulu tulee Lohtajalta, Niemelän synnyinkunnasta. Hän lauloi myös Vesa Erkkilän säveltämän Syksyn. Myös messussa Espoon tuomiokirkossa saimme kuulla hänen upeasti kaikuvaa baritoniaan, samoin haapavetissyntyistä Päivikki Leinosta. Hannu Niemelä on toiminut vuodesta 2015 Sibelius Akatemian laulutaiteen lehtorina. Äskettäin häntä saattoi kuunnella Iiro Rantalan ja Helena Lindgrenin oopperassa Pikaparantola, ensi vuoden alussa taas Anna-Leena Lundgrenin romaaniin perustuvassa Jaakko Kuusiston säveltämässä oopperassa Jää.

Kahvitilaisuudessa oli hyvin kotoisa tunnelma. Puhuttiin myös Keski-Pohjanmaasta ja keskipohjalaisuudesta. Tilaisuuden rentoon luonteeseen vaikutti paljon kalajokitaustainen pastori Anita Kyönsaari. Hänen messusaarnansa käsitteli anteeksiantoa. Saarna oli hyvin puhutteleva ja ajassa kiinni. Tilaisuudesta jäi hyvä fiilis!

Pikkujoulu

Yhdistys vietti hauskan pikkujoulun Ostrobotnialla 24.11. joulupöydän antimien ja taiteen ääressä. Aluksi nautittiin yhdistyksen tarjoamat glögit ja kajautettiin Joulu on taas… Sen jälkeen hiljennyimme kuuntelemaan kuvanveistäjä Pekka Jylhää ja hänen kertomaansa taiteilijaksi kasvamisesta. Hän esitti ihailtavaksemme runsaasti teoksiaan. Ja sitten siirryimme kala-antimiin. Oli viski-sinappisilliä, tilli-sipulisilakkaa, katkarapuskagenia, mitäpä noita kaikkia luetteleman. Ylikypsä häränniska portviinikastikkeessa oli todellakin kypsää ja maukasta, uunijuurekset hyviä. Kahvin kera nautimme luumuvanukasta ja vaniljakastiketta.

Fiulipohjanmaalta kun olemme, niin viulu soi kera hanurin. Duo Törmälä & Teirikankaan soitto- ja laulu oli todella mukaansatempaavaa. Arpajaisten jälkeen Pekka Jylhä jatkoi vielä teostensa esittelyä. Esitys päättyi Kekkosen muistomerkkiin nimeltään Lähde Finlandia-puistossa. Siitäpä entinen eteläpohjalaisen osakunnan inspehtori Jorma Keski-oja äityi muistelemaan opiskelijoiden osakunta-approbaturin suorittamista juoksemalla Bottan saunasta Mannerheimin tien yli alasti uimaan Jylhän lähteeseen. Kilisee, kilisee kulkunen laulettiin vielä päätteeksi. Ensi vuonna varataan enemmän aikaa, että ehditään laulaa enemmän.

Tulukaa iltapalalle

Yhdistys on aloittanut uudenlaiset Tulukaa iltapalalle –tilaisuudet, syödään hyvin ja keskustellaan jostain ajankohtaisesta teemasta. Ensimmäiseen tapahtumaamme saimme vieraita Kannuksen Eskolasta. Ensiksi esittäytyi Keski-Pohjanmaan kylien osa-aikainen asiamies Esa Erkkilä, jonka tehtäväkuvassa on maaseudun edunvalvontaa ja osallistumista erilaisiin kehittämishankkeisiin, mm. kaavoitukseen ja logistiikan suunnitteluun. Kylätoiminta on käynnistetty EU:n myötävaikutuksella ja leader- rahoituksella.

Eskolalla on kunnia olla valtakunnallinen Suomen Kylä jo toistamiseen. Hanketyöntekijä Miia Tiilikainen kertoi Eskolan kylän menestystarinasta. Kyläläiset ovat perustaneet Eskolan Kyläpalvelu -yrityksen, joka ylläpitää kunnan lakkauttamaa päiväkotitoimintaa, ravintolatoimintaa, kuljettaa ruokaa vanhuksille ja on käynnistänyt kouluhankkeen yhteistyössä Lapinjärven kunnan kanssa. Toiminta keskittyy Eskolan kylätalolle ja hallinnosta vastaa demokraattinen joukko talkooperiaatteella. Tämä hämmästyttävä aktiivisuus 450 asukkaan kylässä perustuu osaltaan Eskolan vanhaan historiaan. Kylään tuli metsäradan rakentamishommiin ihmisiä monista eri suunnista ja kylässä totuttiin ottamaan vastaan erisuuntaisia ajatuksia. Niistä seuraa parhaimmillaan idearikkautta ja kehittämisvalmiutta. Tätä Eskolan ihmettä on käyty tutkimassa aina ulkomaita myöten.

Me Helsingin keskipohjalaiset kuuntelimme esityksiä suuren ihastuksen vallassa. Itse kukin varmaan suunnitteli piipahtavansa ensi kesänä maanmainiossa Eskolan kesäteatterissa ja ehkä sen jälkeen nauttimassa kylätalon ravintolapalveluista.

MenoKlubin tutustumiskohteet

MenoKlubin kohteena 17.1. oli Kansallismuseon Suomen tarina -näyttely. Ja meillä oli hauskaa! Tuttu joukko ympärillä, kiinnostavaa katsottavaa. Suomen tarina on hienosti rakennettu näyttely, uusia kiinnostavia teknisiä ratkaisuja tutustua historiaamme. Löysimme itsemme niistä tapahtumista. Saimme jopa Liisan presidenttien kuvagalleriaan, tulevaisuuttako? Lopuksi kahvipöydän keskusteluissa palasimme juurillemme, taas kerran.

MenoKlubin kohteena 13.3. oli Kallion kirjasto, 105 -vuotias kaunis, äskettäin saneerattu rakennus Kallion sydämessä. Suunnittelija arkkitehti Karl Hård af Segerstad. Saneerauksessa parannettiin erityisesti 1. kerrosta ja uusittiin tekniikkaa, asennettiin edistyksellisin palautusautomaatti. 1989-1991 remontissa avattiin 3. kerros käyttöön. Kallion kirjasto on erityisesti tunnettu tapahtumakirjastona. Kirjastossa myös ilmainen ja vuokrattava kokoontumistila.

Tutustuminen alkoi viihtyisästä dekkarihuoneesta, tila ei julkinen, kirjoja lainataan pyynnöstä. Timo Känsälän oli pakko hypistellä vanhoja dekkareita. Dekkarihuone toiminut asuntona 1980-luvulle saakka. Kuuluisin asukas ollut Paavo Nurmi opiskeluaikanaan vahtimestarin alivuokralaisena. Vaatteitaan hän kuivatteli pannuhuoneessa, jonne Timo vaati päästä käymään. Matka jatkui 1. kerrokseen, ihailimme korkeata, valoisaa kupolihuonetta, josta aukeavat isot ikkunat puistoon. Kerroksessa neuvonta, romaanikirjallisuus, palautus, varaukset. Kahvitaukohuoneessa kokoontuu vapaamuotoinen keskusteluryhmä. 2. kerroksessa ammattikirjallisuus ja mm. Kallio- ja sateenkaarihyllyt. 3. kerroksessa musiikki ja lastenosasto, Onnipojan talo ja satuhuone. Kuulimme kirjaston monipuolisista palveluista, sähköisten äänikirjojen lainamäärä kasvaa, lainataan myös soittimia. Kaikissa kerroksissa kuvataidelukion töitä. Vierailumme päättyi pannuhuonekäyntiin.

Vierailun jälkeen ryhmä siirtyi viereiseen IPI- kahvilaan, joka työskentelee yhdessä kehitysvammatyötä tekevän Lyhty ry:n kanssa. Erinomaisen maukkaita tuotteita. Juttumme liikkuivat syntymämaakunnassa, pohdimme mm., mitä on keskipohjalaisuus.

MenoKlubin kolme naista tutustui 15.5. Designmuseoon. Näyttelyssä opittiin ainakin se, että Sarpaneva ei ollut pelkästään lasitaiteilija vaan hänen valikoimaansa kuuluivat myös esimerkiksi pannumyssyt, puuesineet, kankaat ja jopa miesten puvut. Ekologista ajattelua taiteilija osoitti siinä, että hän hyödynsi taiteessaan myös lasiesineiden puiset ja puoleksi palaneet muotit. Kohtaaminen päättyi Esplanadin puistoon, jonka nurmikot olivat täynnä nuoria keväästä nauttijoita. Pikkuruinen kioskikahvila on mitä suositeltavin pistäytymispaikka.

MenoKlubi tutustui 20.9. Helsingin taidemuseossa Ulla Jokisalon näyttelyyn ’Unelma vapaudesta’. Itse taiteilija oli pientä ryhmää vastassa ja kertoi heille töittensä taustoista ja niiden tekoprosesseista. Näyttelyssä oli esillä valokuvia, kollaaseja ja veistoksia. Töiden materiaaleina oli käytetty mm. vanhojen muotilehtien ja eläinkirjojen kuvia, taiteilijan itsensä kaatamia puita ja punaista lankaa. Töissä oli viittauksia lapsuuteen Alaviirteellä sekä taiteilijalle rakkaaseen Pariisin. Ymmärrys lisääntyi taas piirun verran.

Muita tapahtumia

Joukko keskipohjalaisia koki hienon oopperaelämyksen. Mozartin Cosi fan tutte, musiikin johtajana Christoph Altstaedt, päärooleissa Marjukka Tepponen, Erica Back, Jussi Myllys, Waltteri Torikka, Suvi Väyrynen ja Nicholas Söderlund. Vanhanaikaista oopperaa, rakkautta, petosta, juonia ja onnellinen loppu. Pariskunnat tosi tasapainoinen ’nelikkö’, hyvä esitys.

Ennen editystä tait.johdon assistentti Katja Tammela esitteli oopperan valtaisia taustatiloja, puu- ja pukuverstaita ja taka- ja sivunäyttämöitä. Näyttämömestari vei meidät oikein näyttämölle Cosi fan tutten lavasteisiin ja kertoi yhdessä Tammelan kanssa, miten ooppera toimii. Katsoja ei aavistakaan, mitä kaikkea lavan takana on.

Kansanedustajavierailu

Kansanedustaja Jutta Urpilainen Helsingin Keskipohjalaiset ry:n tilaisuudessa Ostrobotnian Snellman-kabinetissa eilen 21.3. Hän totesi, että Keski-Pohjanmaalla vallitsee vahva tahto puolusta omaa maakuntaa, hankkeesta ei luovuteta. Ongelmana on se, että 2/3 väestöstä asuu maakuntakeskuksessa Kokkolassa. On alle tuhannen asukkaan kuntia, tulevaisuus ei voi olla se, että 80 % maakunnan väestöstä asuu yhdessä kunnassa.

Iso kysymys on myös Soite, Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä, eli mitä tulee tapahtumaan keskussairaalalle. Terveydenhuollon palvelut vaikuttavat ihmisten turvallisuuden tunteeseen, joten keskussairaalan olemassaolo on tosi iso asia keskipohjalaisille. Toinen iso asia liittyy kilpailukykyyn ja työllisyyteen. Työllisyys on ollut hyvä, väkimäärä kasvanut, mikä aiheuttaa paineita palveluille. Toisaalta kemian teollisuuden keskittymä on merkittävä, ja on osaavaa työvoimaa. Positiivinen kasvuvire on, mutta miten se kyetään säilyttämään. Keskeinen asia tässä on lentoliikenne ja Kruunupyyn lentoasema. Yhteydet eivät nyt välttämättä tyydyttäviä.

Kysymykseen, mitä me täällä pääkaupunkiseudulla voimme tehdä synnyinmaakuntamme hyväksi, Urpilainen kehotti toimimaan maakunnan puolestapuhujina ja tunnetuksi tekijöinä. Meidän olisi itse mietittävä, mitä hyötyä meidän elämänkokemuksestamme ja osaamisestamme voisi olla maakunnalle. Lopuksi Urpilainen kehotti meitä yhteistyöhön tulevan Kokkolan kaupungin 400-vuotisjuhlan tiimoilta, juhlavuosi on sama kuin yhdistyksellä eli 2020.

Eduskuntavierailu

Suuri joukko keskipohjalaisia tutustui eduskuntaan 14.2. kansanedustaja Tuomo Puumalan vieraina. Saimme kuunnella hetken suuren salin kiivasta keskustelua, ihailimme valtiosalin loistoa ja ihmettelimme paternosterhissiä. Pari ”poikaa” taisi ihan livahtaa ajelulle. Puumala kertoi kiintoisasti kansanedustajan työstä, siitä lämpimät kiitokset hänelle. Sympaattiseen tapaansa hän avasi meille sellaisia puolia työstä, jota emme julkisen keskustelun perusteella tule ajatelleeksi.

Sitten siirryttiin Bottalle yhdistyksen kokoukseen, jossa sääntöasioiden lisäksi keskusteltiin yhdistyksen toiminnasta. Osa jatkoi keskustelua vielä Urkin pubissa.