Nykysuomalaisille sankarihaudat ovat itsestäänselvyys, mutta talvisodan alkaessa marraskuun lopussa 1939 kaatuneiden sotilaiden kotiseudulle hautaamisesta ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai ohjeita.
Päämajan mukaan kaatuneet sotilaat oli määrä haudata rintaman taakse hautausmaille ja erikseen perustettaville sotilashautausmaille. Näin talvisodan alussa tehtiinkin ja sodan ensimmäisiä uhreja haudattiin rintaman tuntumaan.
Kannaksella toimineen toisen armeijakunnan esikuntapastori, Vetelissä syntynyt Johannes Sillanpää piti rintamalle hautaamista sopimattomana ratkaisuna ja hän alkoi toimia niin, että kaatunet evakuoitaisiin kotiseuduilleen ja haudattaisiin sinne. Sillanpään mielestä kaatuneiden muistoa kunnioitettaisiin parhaiten viemällä heidät kotiseudun multiin. Näin tuettaisiin myös omaisia heidän surussaan.
Sillanpää perusti talvisodan alkuvaiheessa Viipurin maalaiskuntaan toisen armeijakunnan kaatuneiden evakuoimiskesuksen KEK:in, jonne kaatuneet koottiin. Siellä vainajat huollettiin ja lähetettiin kotiin.
Sillanpään toimet joutuivat vastarintaan Pämajassa ja suuri osa rintamapapeista vastusti vainajien kotiin lähettämistä. Papit eivät halunneet olla tekemisissä kaatuneiden kanssa.
Tieto toisen armeijakunnan menettelystä saavutti muut yksiköt ja myös niissä alettiin lähettää kaatuneita kotiin.
Näin kaatuneiden evakuointi alkoi sotilaiden riveistä ilman sodanjohdon määräyksiä. Päämaja joutui havaitsemaan, että vainajia vietiin rintamalta kotiin ja kotirintamalla järjestettiin näyttäviä sankarihautajaisia.
Lopulta Päämaja joutui taipumaan ja antamaan ruumishuollosta uudet ohjeet, joissa määrättiin kaatuneiden kotiin evakuointi. Sillanpään luomaa toimintamallia alettiin siis toteuttaa koko armeijassa. Päämajan tahdon vastaisesti toiminut Sillanpää säästyi sanktioilta ja hän sai tehtäväkseen kaatuneiden huollon uusien ohjeiden laatimisen välirauhan aikana. Jatkosodan aikana hän toimi Päämajassa kirkollisen osaston päällikkönä.
Johannes Sillanpää oli syntynyt Vetelissä 3.9.1897 ja hän kuoli Kokkolassa 13.3.1970 oltuaan siellä kirkkoherrana ja lääninrovastina.
Kokkolassa Sillanpää toimi kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa kokoomuksen edustajana. Hänen edisti sinnikkääsi nuorisotoimintaa. Kokkolan Urheilu- ja nuorisotalo syntyikin hänen toimeliaisuutensa ansiosta.
Itse muistan Johannes Sillanpään Kokkolan kirkosta radioiduista jumalanpalveluksista, joita kodissani Toholammin Määttälässä kuunneltiin keittiön putkiradiosta.
Vetelissä ja Kokkolassa käydessäni puhumassa sankarihaudoista olen maininnut, että Johannes Silanpää ansaitsisi muistomerkin.
Suomen sankarihaudat ovat maailmanlaajuinen erikoisuus, muualla niitä ei ole kaatuneiden kotipaikkakunnilla. Kunnia tästä kuuluu Johannes Sillanpäälle.
Osuva paikka Sillanpän muistomerkille olisi joko Vetelin tai Kokkolan sankarihautausmaa. Maaliskuussa 1970 kuollut Sillanpää on haudattu Kokkolan Marian hautausmaalle. Kävin haudalla elokuussa 2020 muistelemassa monipuolisen papin aikaansaannoksia ja kunnioittamassa hänen muistoaan. Samalle paikalle sankarihautojen tuntumaan sopisi myös merkkimiehen muistomerkki.
Kuva nro 1. Johannes Sillanpää ( 1897-1970), kuvalähde SA-kuva
Kuva nro 2. Johannes Sillanpään hauta sijaitsee Marian hautausmaalla Kokkolassa sankarihautojen vieressä. Kuvan otti Olli Määttälä
Mikko Määttälä
kirjoittaja on toholampilaislähtöinen toimittaja