Kirjailija ja runoilija Juhani Kellosalo on syntynyt Toholammilla vuonna 1951. Kun hän nuorena
pohti ammattiaan, ensin houkutteli musiikki, sen jälkeen kirjallisuus. Sukulaisten innostamana hän
opiskeli kuitenkin lääkäriksi ja kirurgiksi Oulun yliopistossa, mutta musiikki ja kirjallisuus pysyivät
elämässä mukana. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi vuonna 1985. Esikoista on
seurannut kahdeksan muuta kokoelmaa, viime vuonna ilmestynyttä Toiset meistä -kokoelmaa
edelsi 18 vuoden tauko. Eniten julkisuutta sai runokokoelma Kelluvien kivien siltaa, joka oli vuonna
2001 Tanssiva karhu -palkintoehdokkaana. Runojen välissä on syntynyt proosaa ja musiikkia.
Kirjailijan mielestä lääkärin ja kirjoittajan työt ovat tukeneet toisiaan, jopa niin, että kun lääkärin työt
loppuivat, aluksi kirjoittaminenkin oli aiempaa vaikeampaa.
Juhani Kellosalon runous ei ole julistavaa. Runoissaan hän tarkkailee ympäristöään, ihmisiä ja
maisemaa. Runojen maisema on usein lakeus tai jokimaisema. Toistuvina teemoina luonnon
kiertokulku sekä kuolema ja sukupolvien vaihtelu. Mukana on myös lapsuuteen, muistoihin ja
vanhenemiseen liittyviä runoja. Varsinkin ensimmäisten kokoelmien runous on hyvin niukkaa,
kurinalaista. Kokoelma kokoelmalta runot muuttuvat, mukaan tulee laveampia tekstejä ja
surrealistisia näkyjä. Runoissa on viittauksia kirjallisuuteen, myytteihin ja musiikkiin. Runot kulkevat
Intiassa, Kreikassa, Amerikassa … Baabelin kartta (1997) kokoelman runossa sodan kauhut
sijoittuvat Sarajevoon, oman aikansa sodan näyttämöön. Kristinuskon kuvasto kulkee alusta asti
mukana, mutta teksteissä on paljon viittauksia myös buddhalaisuuteen, runoilijalle tärkeään
filosofiaan.
Keski-Pohjanmaa ja syntymäkunta ovat kulkeneet runoissa mukana. Urheilukenttä on Kerttulan
kenttä ja Shellin baarikin sijoittuu Toholammille (Tiet vievät muualle, 2002). Syntynyt outoon
satuun -kokoelman runoissa viitataan Toholammilla totena kerrottuihin tarinoihin, joista toisen
mukaan alueen asukas poltettiin roviolla, paljon myöhempiin aikoihin sijoitetun tarinan kirkkoherra
halusi pakolla vaihtaa ihmisten sukunimiä, kun samannimisiä oli muuten liian paljon.
Keski-Pohjanmaan maisema on avara ja kaiken keskellä on joki. Kokoelmasta toiseen puhutaan
Lestijoesta ja Kirkkojärvestä. Ensimmäisestä kokoelmassa Kaikki palaa maan savuun (1985)
pyydetään ”Tule viereeni, katso / elokuu lepää syvällä Lestijoessa”. Uusimmassa kokoelmassa
Toiset meistä (2024) runon minähahmo toteaa, että ”Lestijoella katsoin Huckin kanssa
siipisrataslaivan kuohuja”. Kirkkojärveä runoilija kutsuu kartanpiirtäjän siveltimen leveämmäksi
vedoksi (Lintu laulaa nimettäkin, 1987). Kotiseudulta muualle lähtenyt muistelee lehmiä, jotka
polskivat Kirkkojärvessä. Järven pohjaan kätkettyjen kirkonkellojen kumua hän ei kuule. (Tiet
vievät muualle, 2003).
Runojen lisäksi on syntynyt kaksi romaania sekä essee- ja novellikokoelmat. Esikoisromaani
Hanneksen evankeliumi on ainakin osittain omaelämäkerrallinen, perinteinen nuoren miehen
kasvutarina. Kirjan tapahtuma-aikana on vuosi 1968, jolloin maailman nuorison liikehdintä ulottui
pieneen keskipohjalaiseen kylään asti. Lukiolaiset lukevat Teinilehteä ja kuuntelevat Radio
Luxemburgia. Konflikti koulun rehtorin kanssa vaikuttaa uhkaavalta, mutta johtaa lopulta vain
artikkeliin Keskipohjanmaa-lehdessä ja käytöksen alennukseen. Päähenkilö Hannes soittaa ja
kiertää yhtyeensä kanssa, tekee loputtomasti työtä perheen maatilalla ja kokee ensirakkautensa.
Tärkein hahmo on musiikinopettaja, joka ymmärtää ja kannustaa nuoria. Musiikki ja koulu tarjoavat
tien maailmalle, ehkä myös kirjallisuuteen. Nuoruus ja ihanteellisuus vaikuttavat liikuttavilta. Kirja
on klassinen aikuistumiskertomus, mutta tallentaa tärkeän vaiheen suomalaista aatehistoriaa.
Novellikokoelma Kymmenen – proosallisia selityksiä (2006) on rakennettu kymmenen käskyn ja
sen selitysten muunnelmaksi. Kirjan novellit ja henkilöt limittyvät toisiinsa. Monet henkilöistä ovat
Keski-Pohjanmaalta lähteneitä tai lähdöstä haaveilevia. Novelleissa näkyvät myös kirjoittajan
kokemukset lääkärinä.
Vuonna 2016 julkaistu romaani ’Kaksi miljoonaa’ palaa Hanneksen aiempiin kouluvuosiin. Perhe
ostaa isän kotitalon ja muuttaa toiselle kylälle. Uuden kylät asukkaat ovat kylmiä ja tehopyhiä,
uudesta kylästä puuttuu vanhan kylän yhteisöllisyys. Tähän kylien eroon kirjailija palaa vielä
esseekokoelmassaan. Elämä oli rahallisesti tiukkaa ja työntäyteistä. Kirjan nimi juontaa
talokaupan loppusummasta, jonka aiheuttama velka varjosti koko elämää. Suuren osan kesästään
päähenkilö joutuu viettämään sairaalassa mahdollisen keuhkotaudin vuoksi ja oppii tarkkailemaan
ympäristöään. Kirjan riipaisevin kohta on kuvaus kotiutettavista potilaista. Kotiin pääsystä kiitollisin
se, jolla aikaa tiedetään olevan vähiten. Vaikka kirja on hetkittäin synkkä, sen loppu on toiveikas
ja sitoo kirjan Hanneksen evankeliumi -romaaniin.
Proosateoksissa kirjailijan hieno kielentaju näkyy murteen hallintana. Hanneksen evankeliumissa
ja Kymmenen-novellikokoelman novelleissa murre sujahtaa tiiviin yleiskielen lomaan. Miljoona-
romaanissa murteinen puhekieli hallitsee.
Esseekokoelmassa Liha, henki ja tähdet (Sanasato, 2008) Juhani Kellosalo esittää ajatuksiaan
tiivistetysti. Hän käsittelee esseissään runoutta ja kieltä, luonnontieteellistä maailmankuvaa,
musiikin merkitystä sekä ajatuksiaan ja kokemuksiaan lääkärin ammatista. Keski-Pohjanmaan ja
keskipohjalaisuuden olemustakin käsitellään. Nykyisin Ilmajoella asuvaa kirjailijaa voi pitää
pohjalaisuuden tuntijana. Hän on asunut Keski-, Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla. Lyhyen aikaa
myös Luulajassa ja ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Hän tuntee maakuntien erot ja vastustaa
kliseistä myyttiä eteläpohjalaisuuden värittämästä pohjalaisuudesta. Hallinnolliset rajat ovat
pirstoneet Keski-Pohjanmaan raja-alueiksi, jonka asukkaita leimaa liiallinen vaatimattomuus,
toisenlaisuuden vieroksunta ja kyvyttömyys käsitellä konflikteja. Kirjailija epäilee, että Keski-
Pohjanmaata ei pitkään enää edes ole olemassa ja kaipaa kirjailijaa, joka kirjoittaisi Keski-
Pohjanmaan julki. Onneksi hän on itse kirjannut Keski-Pohjanmaan murretta ja elämänmuotoa
muistiin ennen kuin se kokonaan katoaa.
Juhani Kellosalon kaunokirjalliset teokset:
Runokokoelmat:
- Kaikki palaa maan savuun. WSOY, 1985
- Lintu laulaa nimettäkin. WSOY, 1988
- Liekin varjo hahmosi. WSOY, 1991
- Kivun valo. WSOY, 1993
- Baabelin kartta. WSOY, 1997
- Kelluvien kivien siltaa. WSOY, 2000
- Tiet vievät muualle: runoja ja merkintöjä. WSOY, 2003
- Syntynyt outoon satuun. WSOY, 2006
- Toiset meistä. Länsirannikko, 2024
Proosateoksia:
- Hanneksen evankeliumi. WSOY, 1994
- Kymmenen – proosallisia selityksiä. WSOY, 2004
- Liha, henki ja tähdet – esseitä. Sanasato, 2008
- Kaksi miljoonaa. Länsirannikko, 2016
Artikkelit, joita tekstiä kirjoitettaessa on hyödynnetty:
- Enwald, Liisa: Varmalta pohjalta.Parnasso 1985/3
- Hernesniemi, Antti: Pohjoismainen esseisti lakeudella. Suomen lääkärilehti 2009/12
- Jansson, Marianne; Vainionpää, Jarmo: Kahden tien kulkija. Suomen lääkärilehti 2009/26.
Maria Kotila