Kun asuin aikanaan pääkaupunkiseudulla, yhteyteni Keski-Pohjanmahan olivat hieman satunnaisia.
Kerran tiemme yhtyivät Rautiossa syntyneen näyttelijä Pauli Porasen kanssa. Pauli on isänsä
puolelta Perhon Porasia ja sattumoisin sukua silloisen esimieheni Timo Porasen kanssa.
Tunsin hieman Paulin työhistoriaa, ja hänen roolinsa Mollbergin Tuntemattomassa alikersantti
Lehtona oli tehnyt vahvan vaikutuksen. Yhtäkkiä huomasin, miten helppoa oli jutella
keskipohjalaisen kanssa, vaikka taustamme olivat niinkin erilaiset. Pauli on työläisperheen lapsi,
joka oli elänyt nuoruutensa Ykspihlajassa. Itse pääsin isän kyydissä lapsena usein Ykspihlajaan, kun
isä oli hankkinut kaivospuuta ulkomaille lastattavaksi.
Pauli muutti takaisin Kokkolaan ja minä Kaustiselle, kun eläköidyimme. Sattumalta palasimme
muistoihin 20 vuoden taakse. Olimme molemmat harmitelleet, miten vähän keskipohjalaisuutta on
kuvattu kirjallisuudessa, näyttämölle tai elokuvissa.
Hieman hirtehisesti Pauli totesi, että Väinö Linna kuvasi Tuntemattomassaan osuvasti hämäläisiä,
turkulaisia, savolaisia ja karjalaisia. Jopa Etelä-Pohjanmaan yksioikoiset tyypit hän osasi
luonnehtia. Mutta sitten se suuri mutta: Tuntemattomassa vain hieman pösilö sotamies Salo sai
edustaa keskipohjalaista miestä. Linna epäonnistui tässä pahasti, teki jopa karhunpalveluksen
kotimaakuntamme identiteetille, Pauli sanoi voimakkaasti.
Meille syntyi ajatus, voisimmeko me kaksi eläkeläistä tehdä vielä jotain korjataksemme asiaa?
Eräänä päivänä ajoin sitten Ykspihlajaan ja olin kerännyt hieman aineistoa. Keskipohjalaisten
omasta rykmentistä, JR 29:stä oli kirjoitettu kokoomateoksia. Vankkana pohjana oli rykmentin
jatkosodan aikaisen komentajan everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen kirja ”Rykmentti taistelee”
vuodelta 1948.
Päätimme käynistää hankkeen, joka kertoo keskipohjalaisten osuudesta jatkosodassa. Kyseessä
olisi videodokumentti, joka koostuisi arkistolähteistä, mutta sen kantava teema olisivat tavalliset
ihmiset unohtamatta tapahtumien kulkua ja korintamaa.
Ymmärsimme, että tällainen työ olisi pitänyt tehdä kymmeniä vuosia aiemmin. Vain muutama
veteraani olisi elossa. Siitä huolimatta lähdimme suunnittelemaan kuvauksia ja haastatteluja. Työ
käynnistyi syksyllä 2023 ja tavoitteena on saada dokumentti valmiiksi 2025 keväällä.
Olemme saaneet kiitettävästi tukea mm. Keski-Pohjanmaan Kulttuurirahastolta ja myös muuualta ja
jopa yksityisltä yrityksiltä. Haastatteluja on useita tunteja lähes kaikista maakunnan kunnista.
Yhteistyökumppanina meillä on ollut Kpedu ja sen medialinja, josta meillä on ollut kuvaus- ja
äänitekniikan nuoria osaajia. Olemme suuntaamassa luopputotteen myös nuorille; tarinan
pääkertojana on Arppa Airola, suosittu muusikko, joka on kotoisin Ykspihlajasta.
Emme ole enää nuoria itse, mutta tämä hanke imi meidän voimakkasti mukaansa. Oma isänikin ja
hänen veljensä olivat aikanaan 1941 samassa joukko-osastossa. Nyt olisi tilaisuus avata historiaa,
pyrkiä objektiivisesti noihin kohtalokkaisiin tapahtumiin sisään. Tiedostamme hyvin, miten monet
seikat tässä tarinassa ovat jääneet avaamatta. Susitaipaleen poliittinen tausta epäilytti aikanaan
monia.
Onneksi Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö on alan vankka asiantuntija ja valaisi mm.
Susitaipaleen taustoja. Aluksi tätä komentajaa jopa pelättiin, mutta totuus olikin toisenlainen.
Susitaval pyrki säästämään miehiään ja nautti lopuksi näiden suurta kunnioitusta. Se että hänen
otteensa eivät aina miellyttäneet esimiehiä, on kokonaan eri asia ja näillekin löytyi selityksensä.
JR29:n dokumentti siirtyy vuodenvaihteessa leikkauspöydälle. Keväällä -25 tarkoituksemme on
esittää sitä lukuisissa keskipohjalaisissa tilaisuuksissa. Olemme antaneet sille nimen ”On aika
kertoa”.
Toivottavasti dokumentista tulee kokonaisuus, jonka takana maakunnan ihmiset voivat seistä ja olla
ylpeitä siitä, mitä isämme ja isoisämme tekivät Suomen itsenäisyyden eteen.
Pekka Kivelä
lehdistöneuvs
JR29-dokumentin tuottaja
Kaustinen