”Tosissaan pitää olla, muttei vakavissaan”, kirjoittaa Ville Kangas tervehdyssanoissa kirjassaan Maailman mittakaava – juttuja järkenne ylläpitoon. Julkaissut Kustannusosuuskunta Länsirannikko. Ville Kangas edustaa Vuoden 2023 Kulttuurikehto Kaustista. Kirjan takakansi kertoo hänen olevan kulttuurin sekatyöläinen, säveltäjä, kirjoittaja, tuottaja, multi-instrumentalisti ynnä valokuvaaja.
Maailman mittakaava sisältää Perhonjokilaakso-lehdessä vuosina 2015-2023 julkaistuja lyhyitä juttuja. Kirjana se on pieni ja mahtuu hyvin naisen käsilaukkuun tai miehen povitaskuun. Sitä en tosin ole kokeillut, mutta jos sinne voi sujauttaa kossupullon, niin kyllä tämä kirjakin sinne mahtuu. Juttuja voi lukea parikin Helsingin ratikan yhdellä pysäkinvälillä. Jos ei ole kiinnostunut urheilusta, voi iltauutisten ja niitä seuraavan A-studion väliseen aikaan mahduttaa puolikin tusinaa pakinaa. Joten lukeminen ei voi olla ainakaan ajasta kiinni ja kirjaa on helppo kuljettaa mukana.
Sisältö on tyyliltään kevyehkö ja suomen kieltä ilmeikkäästi käyttävä. Asiat voivat olla tiheydeltään monenlaisia, on painavia maailmanlaajuisia ongelmia ja pienehköjä kevyitä arjen huomioita. ”Kaikki riippuu näkövinkkelistä; maailman mittakaava kun on sekä suuri että pieni.” Vaikka useinhan juuri ne arjen huomiot niitä painavia ovatkin. Hauska jutustelu toimii hyvin pakinoina lehdessä. Yhden illan aikana peräjälkeen kirjasta luettuna ajatus välillä sakkautuu. Kukapas sitä hauskuutta kovin kauaa tauotta kestää. Siis tyylilaji hieman kiusaa, mutta sisältö on kiinnostavaa.
”Mikään ei ole mustavalkoista”, toteaa kirjoittaja. Niin varmaan onkin. Viisauksia kirjasta löytyy monenmoisia. Niin kuin, että internetin piti asiahakujen vuoksi säästää aikaa, mutta eihän se sitä tee, se vie aikaa. Ja muistuttaahan Kangas siitäkin, että nuorten paljon moitittuihin käyttäytymisongelmiin löytyy usein syy aikuisista. Ja hyvin perustelee kantansa. Näihin isoihin asioihin kuuluvat myös pienhiukkaset, joita esimerkiksi saunan lämmittäminen puilla tuottaa. Aina siitäkin yhden pakinan sietää kirjoittaa.
Suomen kielen termeillä Kangas ilottelee pilapiirtäjä Fingerporin eli Pertti Jarlan tapaan. Eivät ne aina heti aukea. Niin kuin tämä Lehtorinne -niminen henkilö. On opettaja ja esittäytyy oppilailleen: lehtorinne Lehtorinne. Murresanoillakin leikitellään, verenkeittimellä esimerkiksi. Muistuu mieleeni opettaja-aikani Vaasassa. Oppilas puhui sinnikkäästi rariosta, kouluradiotahan niihin aikoihin kuunneltiin. Opettajana tietysti yritin opettaa, että rario on radio. Poikahan oppi, mutta vain osittain. Minun oli tyytyminen siihen, että rariosta tuli dadio. Hauska termi on myös kuuluisa poplaulaja Kuu-Luisa. Tai ei olla moksiskaan. Entäs, jos ollaan, niin ollaanko sitten moksis. Entä sitten syyttä suotta. Keski-Pohjanmaallahan on tosi paljon soita. Mikähän niistä on syyttä.
Sitten on juttua onnellisuudesta, pöhölöilystä, tasapainosta, internetistä, elämän tarkoituksesta. Entä mitä on suomalaisuus? Entä voitaisiinko kuitenkin olla tyytyväisiä? Yhteiskunnallisiin asioihin Kangas muutaman kerran puuttuu, vaikka näyttää tasapainoilevan. Naispappeuden vastustajille hän löytää raamatusta jos jonkinlaista kummallista kehotusta ja ihmettelee, ettei niitä noudateta. Niin kuin, että jos työskentelee sapattina, tulee surmata (2 Moos. 35:2). Naispappeus tuo mieleen käsitteen henkilö. Täytyyhän sitä neutralisaatioonkin puuttua. Eli että rakennammeko me näin talviaikaan lumiukkoja vai lumihenkilöitä. Ei taida enää naurattaa, on jo sen verran kulunut. Pakina onkin kirjoitettu jo vuonna 2017, mikä nykyisessä vauhdissa on historiaa. Paljon esillä olleesta koulujen uskonnollisista tilaisuuksista on täytynyt siitäkin yksi pakina kirjoittaa.
Paikallisiin aiheisiin Kangas tarttuu muutaman kerran ja paikallisia ihmisiä pakinoista löytyy. Mikä koristamaan kaustislaista liikenneympyrää? Sitä hän pohti viisi vuotta sitten. On varmaan jo ratkennut. Muutama vähän väkinäinenkin pakina joukkoon mahtuu. Niin kuin kesän uudet harrastukset tai uudet juhlapäivät. Eihän sitä aina voi innostavaa keksiä, mutta kirjoitettava on, kun on tullut luvatuksi. Pari ruokaohjettakin sekaan mahtuu, ainakin ahvensoppaa voisi kokeilla.
”Pääasia, ettei ruveta mököttähän.”
Eila Rekilä
