Toholammilla syntyneen kirjailijan Juhani Kellosalon mielestä sanomisen vaikeus on lyönyt leimansa Keski-Pohjanmaan kulttuuriin niin vahvasti, että alueelta ei ole juuri kirjailijoita tullut, ei varsinkaan proosan tuottajia. Seudulla ”kansanmusiikki on ollut vahvoilla, siinähän ei tarvitse sanoa mitään … Lyriikkaakin voi kirjoittaa, sillä siinä voi olla sisäänpäin tai mihin hyvänsä suuntaan kääntynyt ilman että sanoo mitään. Proosaa ei voi tuottaa, koska tarinassa joutuu esittämään ristiriitoja ja esittämään asiaa muutenkin rankemmin.” Kellosalo pohtii, pitäisikö kääntyä eteläpohjalaisten puoleen, jotta ”tuntematon Keski-Pohjanmaa saataisiin kirjoitettua julki”. Onneksi tilanne ei sentään ole ihan niin huono, liittyyhän Kellosalon omakin tuotanto vahvasti Keski-Pohjanmaan henkiseen ja fyysiseen maisemaan.
Parin viime vuoden aikana Keski-Pohjanmaa on ”kirjoitettu julki” ehkä aktiivisemmin kuin aiemmin. Maakunnan lähihistoriaa luotaavat romaanit sisältävät riittämiin Kellosalon kaipaamia ristiriitoja. Asialla ovat olleet varsinkin Keski-Pohjanmaalla asuneet, mutta sieltä muualle muuttaneet kirjailijat.
Tommi Melender syntyi Espoossa, mutta muutti perheensä mukana Kokkolaan, jossa hän kirjoitti ylioppilaaksi. Hänen Aurum-romaaninsa kuvaa suomalaisen äärioikeistolaisuuden historiaa 1930-luvulta aina kuvitteelliseen nykyhetkeen asti. Tarinan keskiössä on Kokkolan vanhakaupungin navettatalossa asuva Usvasalmen suku. Suvun kantaisä oli osallistunut valkoisten puolella kansalaissotaan, mutta kääntynyt myöhemmin kannattamaan kansalaissopua ja vastustamaan ääriajattelua. Hänen poikansa myötäili lapualaisvuosina Kokkola-lehden ympärille ryhmittynyttä äärioikeistolaista joukkoa, kunnes joutui mukaan sen veritekoihin. Kuvitteellisessa nykyhetkessä Suomea hallitsee kansalliskonservatiivinen puolue, joka kieltäytyy päästämästä Suomeen afrikkalaisia ilmastopakolaisia. Tässä poliittisesti jakautuneessa ilmapiirissä myös Usvasalmen suku kiistelee menneisyyden tulkinnasta. Kansalliskonservatiivisen puolueen taustavaikuttaja Paavo kirjoittaa suvun äärioikeistolaisuutta ja sotilaskunniaa korostavaa sankaritarinaa, seuraavaan sukupolveen kuuluva Uuku sille kriittistä vastatarinaa. Parhaiten suvun asiat tietää isomummu, joka vielä 103-vuotiaana muisti kaiken, vaikka haluaisi monet asiat unohtaa. Onko kyse aatteista vai tarinoista?
Anna Englund on syntynyt Kokkolassa. Hänen esikoisromaaninsa Lautapalttoo sijoittuu 1930-luvun Ykspihlajaan. Aikaan, jolloin Ykspihlajassa oli vielä toimiva asema ja jolloin kansalaissota oli vielä lähellä. Sodasta ei puhuttu, mutta sen kokeneet näkivät edelleen painajaisia eivätkä päivälläkään voineet unohtaa sen kauhuja. Kirjan nimi ei kuitenkaan viittaa sotaan vaan ruumisarkkujen valmistukseen. Kirjan päähenkilö ja hänen miehensä elättivät itsensä tekemällä kotonaan ruumisarkkuja ja laittamalla vainajia valmiiksi hautausta varten. Kyse oli hautaustoimesta ajalta ennen hautaustoimistoja. Maailmasta, jossa kuolemaa ei piiloteltu. Kirjailija on perehtynyt kuoleman kulttuuriin. Lautapalttoo on kuitenkin ennen kaikkea rakkausromaani, sateenkaarikirja. Eräänlainen aikuisten satu, jossa rakastuminen muuttaa päähenkilöiden elämän ja jossa kaikki osapuolet ovat lopussa onnellisia. Päähenkilö, naimisissa oleva nainen rakastuu toiseen naiseen. Hän jättää siksi miehensä ja muuttaa rakastettunsa luokse Helsingin sallivaan ja boheemiin maailmaan. Kirja ei kuitenkaan aseta avarakatseisen Helsingin vastakohdaksi ahdasmielistä Kokkolaa. Toisenlaiselle rakkaudelle löytyy ymmärrystä myös Ykspihlajasta. Kirjan juoni voi vaikuttaa liian helpolta ja viihteelliseltä, mutta sen ihmiset ovat aitoja ja kokonaisia. Kirja on muistutus siitä, että lakien ja virallisten normien erilaisuudesta huolimatta ihmiset ovat kaikkina aikoina pohjimmiltaan samanlaisia.
Erja Tulasalo vietti lapsuutensa Himangalla ja Kalajoella, myöhemmin hän asui pitkään myös Kokkolassa. Näille paikkakunnille sijoittuu suurelta osin myös hänen esikoisromaaninsa, Oranssi puutarha. Kirjan juoni muistuttaa Lautapalttoota, vaikka sen tapahtuma-aikana on 1990-luku. Lestadiolaisperheissä kasvaneet tytöt rakastuvat toisiinsa, mutta tässä kirjassa rakastavaiset eivät saa toisiaan ja vain toinen heistä pelastautuu vapaamieliseen Helsinkiin. Toisin kuin Lautapalttoossa, tässä kirjassa Keski-Pohjanmaa näyttäytyy ahdasmielisenä raamattuvyöhykkeenä, jonka kasvatit eivät uskalla erottautua joukosta. Kirja nostaa esiin myös aika ajoin ajankohtaisen turkistarhauskysymyksen. Kysymys oikeudesta elää omanlaistaan elämää laajenee koskettamaan myös eläinten oikeuksia. Erityisen keskipohjalaista kirjassa on sen kieli, joka on keskipohjalaista murretta. Murteen käyttö romaaneissa onnistuu vain harvoilta, Erja Tulasalo on ilmeisesti yksi näistä taitavista. Kirjan murre on luontevaa ja kaunista, se ei vie huomiota liikaa vaan asettaa henkilöt ja tapahtumat omalle paikalleen.
Keski-Pohjanmaa näkyy ja elää kirjallisuudessa. Ainakin Kokkolan ja Ylivieskan kirjamessut ovat todiste siitä, että maakunnassa kirjallisuutta arvostetaan ja luetaan. Toivottavasti jatkossa kirjoitetaankin vielä enemmän.
Tekstissä mainitut teokset:
Englund, Anna : Lautapalttoo. Siltala, 2022
Kellosalo, Juhani. Sanasato, 2008
Melander, Tommi : Aurun : romaani todellista Suomea muistuttavasta kuvitteellisesta Suomesta. WSOY, 2023
Tulasalo, Erja : Oranssi puutarha. Atena, 2023
Maria Kotila
Helsingin Keskipohjalaiset hallituksen jäsen ja kirjoista kiinnostuva Kallion kirjaston työntekijä