Kaustisella kesän loppuun nähtävänä oleva Kuorikoskien kirkonrakentamisen näyttely ja kirja ”Kuorikosket – Kirkkojen mestarit” ovat pohjana tälle kirjoitukselle. Näyttelyn ”Kirkkoon käy tie – Kuorikosket rakentajina” on kuratoinut Marjatta Hietaniemi, asiantuntijanaan Risto Känsälä. Kirjan tekijät ovat Risto Känsälä, Ville Lukkarinen ja Rauno Träskelin. Kirja lähestyy Kuorikoskien kirkkorakentamista henkilöittäin, näyttelyn perusjako on kirkkojen esittely. Omakohtainen käynti näyttelyssä syventää Kuorikoski-tietämystäni, olihan ryhmämme oppaana Risto Känsälä. Kunnioitan suuresti hänen laajaa Kuorikoskien suvun ja yleensä kirkonrakentamisen tuntemustaan. Kiitokset hänelle, kiitos myös tämän tekstin kommentoinnista.
Kuorikoskien kirkonrakentaminen alkoi Kaustiselta, kun molemmat Matit, isä ja poika osallistuivat vuonna 1774 käynnistyneeseen kirkon rakentamiseen. Kaustisen Kappelinkankaalle valmistui vuonna 1777 kirkko ja tapuli seuraavana vuonna. Rakennustöitä johti Matti Matinpoika Kuorikoski nuorempi. Maine levisi ja Matin tiedetään laatineen piirustukset Perhon kirkkoa varten ja valvoneen työtä. Kirkko valmistui 1782. Kuorikoskien suvun ensimmäinen kirkonrakentaja Matti Kuorikoski rakensi kaksi kirkkoa ja kaksi tapulia ja veisti saarnastuolin sekä Kaustisen että Perhon kirkkoon.
Matin poika Heikki Kuorikoski aloitti toimintansa kirkonrakentajana johtamalla Kälviän komean kellotapulin rakentamista. Työ oli tehokasta, tapuli valmistui kuudessa viikossa vuonna 1804. Känsälä arvelee hänen olleen isänsä apuna jo kymmenvuotiaana Perhon kirkon rakennustyömaalla. Seurasi siltojen ja muiden kohteiden rakentamista, Kannuksen kirkko ja tapuli valmistuivat vuonna 1817. Sen jälkeen seurasi kirkko toisensa jälkeen. Yli neljäkymmentä vuotta kestäneen rakentajauran aikana Heikki rakensi kaikkiaan parikymmentä kirkkoa ja kellotapulia sekä vastasi usean korjauksesta. Hän veisti saarnastuoleja, alttareita, ovia ja ikkunoita. Keisari Nikolai I palkitsi hänet ritarikunnan mitalilla ”Hyödyllisesta”, mikä rahvaan keskuudesta nousseena saavutuksena oli kansalle kannustuksena.
Työ jatkui seuraavassa sukupolvessa, seitsemästä pojasta pojasta neljä oli kirkonrakentajia, yksi rakennusmestari ja yksi oppipoika, vanhin peri kotitalon isännyyden. Toiseksi vanhin, Jaakko, olikin sitten aiempia sukupolvia monipuolisempi, hän oli istunut koulunpenkilläkin. Hän osasi laatia piirustuksia ja kustannusarvioita. Hän oli isänsä mukana kirkkojen rakentamisessa jo 15-vuotiaana. Rippikoulua käymättömänä nuorukaisena hän jo pystytti Kivijärvelle tapulin vuonna 1824 ja johti Halsuan kirkon rakentamista vuonna 1825. Muutama vuosi tämän jälkeen alkoi hänen varsinainen kirkorakentajauransa. Känsälä toteaa, että Jaakon rakentamat Alajärven, Pyhäjoen ja Saarijärven kirkot ovat hänen kirkonrakentajauransa uljaimmat ja vaativimmat toteutukset. Ne ovat keskeiskupolikirkkoja ja tunnetaan ”Engel-kirkkoina”. Ylistaron kirkkoa lukuunottamatta kaikki kirkot olivat puisia, Jaakko hallitsi siis myös tiilimuurauksen. Uransa aikana Jaakko rakensi ja korjasi yli 30 kirkkoa ja tapulia ja veisti niihin alttareita ja saarnastuoleja. Hän rakensi myös erityisen kauniita katettuja siltoja. Jaakko Kuorikosken toiminnan aikana rakennuslainsäädäntö muuttui ja valvonta tarkentui. Siten talonpoikaisten rakennusmestarien toimintavapautta rajoitettiin. Jaakkokin pystytti muiden suunnittelemia rakennuksia, mikä ei kuitenkaan vähennä hänen arvoaan kirkonrakentajana, toteaa Känsälä.
Jaakon veli Erkki hankki osaamisensa työskentelemällä niinikään isänsä mukana kirkkorakennustyömailla. Ensimmäisen kerran hän johti työtä Siipyyn tapulin rakentamisessa 17-vuotiaana vuonna 1831 veljensä Matin kanssa. Ensimmäinen suuri rakennusurakka oli Isojoen komean kirkon rakentaminen vuosina 1832-33. Sitten tuli kirkkoja eri puolille maata aina Laatokan rannan Jaakkimaa myöten. Kiinnostava on Mustasaaren kirkon rakentaminen 1862-63. Vaasan palossa tuhoutuneesta hovioikeudesta päätettiin korjata kirkko. Seurakunta hyväksyi useita Kuorikosken piirustuksiin tekemiä muutosehdotuksia ja antoi hänelle kirkon vihkiäisjuhlassa hopeisen pokaalin. Lopputarkastuksessa Setterberg kuitenkin haukkui rakentajan. Setterbergin valvonnassa tehdyn Vaasan kaupunginkirkon seinät repeilivät pahasti ja asiaa piikiteltiin aina sanomalehtiä myöten. Erkki poikkeaa muista Kuorikosken suvun mestareista siinä, että hänellä on useita kivi- ja tiilirakennuksia, mm. Frenckelin paperitehdas Tampereella.
Jaakko ja Erkki Kuorikosken veljistä Matts, Fredrik, Abraham ja Karl toimivat enimmäkseen isänsä ja veljiensä työmailla. Itsenäisiä töitäkin heillä oli, mutta heidän uransa jää veljiä vaatimattomammaksi. Neljännessä sukupolvessa kirkonrakentajia löytyy niin Jaakon kuin Erkin pojista. Jaakon pojista vanhin, Lauri Heikki, rakensi useita kirkkoja ja kehitti isänsä kanssa klassismivaikutteiset, ns. Kuorikoski-tapulit, joista kaunis esimerkki on Ullavassa. Kaksi muuta veljestä, Juho Jaakko ja Erkki Kustaa olivat kirkonrakentajia. Heidän aikanaan julkista rakentamista valvottiin jo hyvin tarkkaan. Juho Jaakon suunnitelmien mukaan rakennettiin kuitenkin Halsuan tapuli kaiken valvonnan ulkopuolella. Hän on rakennuttanut myös katettuja siltoja. Juho Jaakon kuollessa peitettiin maan poveen Kuorikosken kirkonrakentajasuvun viimeinen mestari, toteaa Känsälä ansiokkaassa kirjassaan. Erkin pojista Karl ja Gustaf toimivan kirkonrakentamisen piirissä ja Erik, Johan ja Adolf olivat rakennusmestareita.
Kuorikosket ovat ehdottomasti laajin kirkonrakentajasuku. Heidän toiminta-aikansa oli hyvin pitkä, 1770-luvulta 1900-luvun alkuun. Talonpoikaislähtöisiä kirkonrakentajiaon usein pidetty kirjoitustaidottomina ja oppimattomina kansanmiehinä, joiden rakennustaito oli isiltä perittyä. Tuskin näin oli tilanne Kuorikoskien kohdalla, toteaa Känsälä. He ovat olleet kirjoitustaitoisia ja kykeneviä tekemään rakennuspiirustuksia ja johtamaan laajoja rakennustöitä. He hallitsivat niin suomen kuin ruotsin kielen, mikä helpotti asioimista viranomaisten kanssa. Eliväthän he Keski-Pohjanmaalla ruotsin kielen rajalla. Kuorikosket olivat lisäksi maailmaa nähneitä. Matti oli käynyt Tukholmassa Kaustisen kirkon rakennuslupaa hakemassa ja joutunut viipymään pidempään. Myös Heikki Kuorikoski oli tehnyt matkoja Ruotsiin ja pojista Abraham purjehtinut Atlantilla ja Matts käynyt Amerikassa.
Olennaista Kuorikoskien kirkonrakennuksissa oli heidän oman ja paikallisten tyylikäsitysten yhdistäminen paikalliseen rakennustapaan ja työhön. Seurakunnat vaikuttivat paljon siihen, millainen kirkko kuntaan rakennettiin. Lupamenettelyssäkin saatettiin oikaista. Kun Kaustisella 1859 saatiin lupa kirkon korjaamiseen, vanha purettiin ja käytännössä rakennettiin uusi kirkko, jonka ristikeskuksen päälle Jaakko Kuorikoski suunnitteli suurikokoisen, linjakkaan ja sopusuhtaisen keskuskupolin ja tornin. Mielenkiintoinen on Känsälän tulkinta, että Engel on kopioinut keskuskupolin Heikki Kuorikoskelta. Kuorikoskien henki on Engelin takana.
Kuorikoskien kirkoista ei löydy aina piirustuksia. Aalto-yliopisto onkin tehnyt uusia mallinnoksia 3D-tekniikalla. Ylistaron tiilikirkosta on tehty dokumenttielokuva, joka käyttää uusinta huipputeknologiaa. ”Näin rakennettiin Ylistaron kirkko” kuvaa Komiaksi kirkoksi kutsutun Ylistaron kirkon rakennusvaiheita vuosina 1847–1852. Elokuvan on suunnitellut ja ohjannut Anssi Luoma, kuvannut ja äänittänyt Mika Koivusalo.
Näyttely on avoinna Kaustisen Kansantaiteenkeskuksessa 13.9.2024 saakka (ma-pe klo 10-16, 11.8. asti ke-su klo 11-17).
Eila Rekilä
Päässyt ripille Kuorikoski-kirkossa Kannuksessa
