Kulttuurihistorian professori emeritus Kari Immonen esitelmöi Helsingin keskipohjalaisille Tieteiden talossa 14.11.
Aiheena oli kulttuurin merkitys kotiseutuhengen syntymisessä. Mihin kulttuuriin samaistumme, maakuntaan, isoon kuntaan,
entiseen kotikuntaan, kotikylään? Osa professorin suunnittelemasta tekstistä jäi esittelemättä, koska hän tuli sallineeksi kysymysten
esittämisen kesken puheen. Ja niitähän riitti ja riitti etenkin mielipiteitä. Olemme tottuneet keskustelemaan ja mainiosti vielä toisillemme tilaa antaen.
Illasta muodostui antoisa.
Kari kertoi tulleensa ensimmäisen kerran tietoiseksi keskipohjalaisuudesta Ruisrockissa 23.8.1970. Konsta Jylhä oli soittanut Peltoniemen Hintrikin surumarssin. Oli ollut hyvin vaikuttava kokemus festivaaliyleisölle. Sittemmin hän on tutustunut maakuntaan ystävien kanssa tehdyillä tutustumisretkillä.
Yksi muistuma oli viime kesältä Kaustisen hautausmaalta. Konsta Jylhän haudalla ollut mahtipontinen hautaristi tuntui hänestä yllättävältä Konstan vaatimattomaan olemukseen verrattuna. Sitten hän siirtyi pohtimaan kysymystä, mikä on Keski-Pohjanmaa, mikä on suhde etelään, mikä pohjoiseen?
Erot ovat merkittävä. Eteläpohjalaiset näyttäytyvät ison ristin miehinä, keskipohjalaiset asettuvat ihmisen tasalle, pohjoispohjalaiset ovat oman
ristinsä kantajia. Mainio kiteytys.
Keski-Pohjanmaan kohtaamisretkillä on näyttäytynyt voimakas toimeliaisuus ja tekemisen vire. Ero omaan Kymenlaaksoon on merkittävä. Siellä suurteollisuutta, tehtaat jarruttelivat uusien yritysten syntymistä, kansalaistoiminta oli tehtaiden tai nuorisoseuran toteuttamaa. Keski-Pohjanmaalla uusi tuotantoelämä ja kulttuuri on rakentunut edellisen päälle. Yhteistoiminta, järjestöt, kulttuuri ovat nousseet alhaalta ja toimineet omalakisesti kansalaisten varassa. Keski-Pohjanmaalla talous rakentuu merelle ja maalle. Alue on säilyttänyt omaleimaisuutensa. Talkootoiminta silmiinmpistävää. Konkreettinen kokemus Karilla oli viime kesältä kaljaasi Ansion purjehdukselta Maakallaan. Kaikki, laiva rakennettu ja risteilyt organisoidaan talkootyönä. Keski-Pohjanmaalla mahdollisuudet kohdata muutokset ovat merkittävän hyvät.
Seuraavana Kari esitteli meille annoksen teoriaa. Hän esitteli Benedikt Anderssonin kaavailun kansakunnista kuviteltuina yhteisöinä. Kansakunnasta rakennetaan kuviteltu yhteisö, jonka mukaan todellista kansakuntaa voidaan rakentaa. Suomen rakentajista hän nosti esiin Lönnrotin, Runebergin, Topeliuksen, Snellmanin ja muut. Keskipohjanmaalaistuminen on Karin mukaan ollut andersonilainen prosessi. 1880-luvulla se muodostui käsitteeksi, mutta maakunnan muodostumisprosessi oli hidas.
Historian saatossa keskipohjalaisuus ei julkisuudessa sittemmin juuri näkynyt. Vasta 1930-luvulta alkaen keskipohjalaisuus ilmestyi uutisiin ja nousi esille. Tulivat ideologiset määritteet, mm. Viljami Kalliokosken, joka asetti tavoitteita keskipohjalaisuudelle. Ylpeinä kuuntelimme, onhan hän yksi yhdistyksemme perustajajäsenistä. Keskeinen tekijä maakunnan identiteetin muodostumisessa olivat nuorisoseurat. Toisen maailmansodan jälkeen alkoi tapahtua, Keski-Pohjanmaasta tehtiin maakunta. Keskipohjalaiset halusivat sitä itse, se on merkittävää. Keskipohjalainen-käsite näkyy esimerkiksi maakuntalehden sivuilla jatkuvasti. Maakunta rakentaa identiteettinsä itse. Pienuus on yksi osa sitä. Keskipohjalaiset kokevat olevansa keskipohjalaisia, ja sanovat sen. Näin ei ole esimerkiksi Kymenlaaksossa.
Sen jälkeen repesi keskustelu. Mistä tekijöistä se identiteetti sitten muotoutuu? Keskustelua käytiin siitä, koemmeko olevamme himankalaisia, ullavalaisia, veteliläisiä jne. Kari mainitsi, että kulttuurilla on identiteetin syntymisessä suurempi merkitys kuin taloudellisilla seikoilla. Paitsi että onhan osuuskauppa-ajattelua. KPO on merkittävä tekijä. Onko suurkuntaidentiteetin luominen mahdollista? Esimerkiksi mitä on kokkolalaisuus Lohtajalla tai kalajokisuus Himangalla? Sautinkarin markkinoillakaan kalajokisia ei päästetä keskeisille paikoille myymään, kertoi Rautilan Esko. Kouvolassa suurkuntaidentiteettiä ei ole syntynyt, totesi Kari. Emme tainneet saada aikaan johtopäätöstä kokkolalaisuudestakaan. Joku muu asia, olisiko ollut Kaustisen kansanmusiikki vei keskustelun uusille urille.
Kotiseutuliitto on tehnyt ehdotuksen, että suurkuntia muodostettaessa kuntavaakunat säilyisivät. Kuntaidentiteetti säilyisi. Miten suurkuntaidentiteetti syntyy? Suurkunta murtaa ihmisten identiteettiä siitä, mihin se on aiemmin perustunut. Uusia hallinnollisia rakenteita tehdään satunnaisesti ja kirjoituspöydän ääressä edes käymättä alueella, totesi Kari. Ei ihmisten ajatuksia myötäillen. Nuorisoseuraliike on Keski-Pohjanmaallakin ollut merkittävää, koska se oli demokraattista. Järjestöillä ja yhdistyksillä ylipäätään on maakuntaidentiteetin luomisessa merkittävä asema. Ja ennenkaikkea kulttuuri. Kulttuuri ei ole erillinen osa, se on välitön osa ihmisten toimintaa. Nyt ollaan tilanteessa jossa sitä ollaan tuhoamasa. Siitä Kari olisi vielä halunnut nostaa keskustelua, mutta aikaraja tuli vastaan.
Kiitos Kari. Sait meidät innostumaan keskipohjalaisuudesta ja vahvistit maakuntaidentiteettiä. Maakunnan selän takana sitten tiedämme olevamme Ullavalta, Himangalta, Kälviältä (Käläviältä) jne, oli sellaista kuntaa enää olemassa tai ei. Puheenjohtaja Olli soitteli lopuksi kymenlaaksolaisten musiikkia Kaustisen festareilla, että otettiin me esitelmöitsijäkin joukkoomme.
Eila Rekilä