MenoKlubi laajensi vuonna 2017 tietojaan Helsingistä. Tutustuttiin yhteensä seitsemään kohteeseen. Voi hyvällä syyllä todeta, että Suomi 100 -teema näkyi myös MenoKlubin toiminnassa. Tutustuttiin Kansallismuseoon, Mannerheim-museoon, Sotamuseo Maneesiin Suomenlinnassa ja Suomen taiteen tarinaan Ateneumissa. Ateneumin ohella muita kuvataidekohteita olivat Helsingin taidemuseossa HAMissa Tyko Sallisen näyttely ja Tove Janssonin freskot sekä Eero Nelimarkka, Jukka Korkeila, Elina Merenmies ja Anna Retulainen. Vuoden viimeinen kohde oli 150 vuotta täyttänyt Diakonissalaitos. Joukkomme lukumäärä vaihteli muutamasta osallistujasta aina yli 20:een, suosituimpia kohteita olivat kansallismuseo ja Mannerheim-museo.
Kansallismuseossa keskityimme ”isoihin näkymiin”, kirkkojen saarnastuoleihin ja alttaritauluihin, aatelisten ja porvariston hienoin huonekaluin ja maalauksin varustettuihin saleihin, Jakkarilan kartanon upeisiin tapetteihin, valtaistuinsaliin ja keisarin valtaistuimeen. Pienemmät esineet jäivät myöhemmin tutustuttaviksi. Mannerheim-museona toimiva talo oli Suomen marsalkka, vapaaherra G. Mannerheimin koti vuosina 1924—51. Koti oli Mannerheimille tärkeä, mikä heijastuu mm. sisustuksessa, joka on hänen itsensä suunnittelema värejä ja huonekalujen paikkoja myöten. Huonekalut, seinien muotokuvat, lahjat, matkamuistot ja mitalit antavat aidon kuvan Mannerheimista.
Suomenlinnan sotamuseo on hätkähdyttävä käyntikohde ja palauttaa konkreettisesti mieleen niin aseet, muun sotamateriaalin, asut kuin sotaolosuhteet. Seiniltä saattoi lukea laajemminkin Suomen sotien taustoja. Suomalaisen yhteiskunnan ongelmia lähti 150 vuotta sitten ratkomaan Diakonissalaitos, jonka kiinnostavaan ja mielenkiintoiseen toimintaan pääsimme tutustumaan. Saimme perusteellisen kuvan niin laitoksen historiasta kuin moninaisista avustamisen kohteista, vanhukset, vaikeuksissa olevat nuoret, alkoholistit, huumeiden käyttäjät, maahanmuuttajat. Pääsimme tutustumaan myös kauniiseen kirkkoon ja upeaan Aurora-saliin.
Ateneumissa joukkomme otti vastaan Ateneumin johtaja Susanna Pettersson, joka kertoi työhuoneessaan kiinnostavasti taidemuseon toiminnasta, näyttelyiden rakentamisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Tutustuimme näyttelyyn Suomen taiteen tarina ja kuuntelimme Ateneum Bistrossa Ateneum Live –keskusteluklubin keskustelua, jota johtatteli Baba Lybeck. Näyttely vie katsojan suomalaisen taide-elämän ja taiteen vaiheisiin eli risteilee historian ja kuvakulttuurin muutoksissa yli sadan vuoden matkalla. Mukana on suuri osa tuttuja taiteilijoita, joitakin heidän ulkomaisia aikalaisiaan ja myös vähemmän tunnettuja. HAMissa kohteenamme oli ensin Tyko Sallinen, jossa näyttelyssä oli mukana myös hänen vaimonsa Helmi Vartiaisen ja tytärtensä Tajun ja Evan teoksia. Sallisesta eivät kaikki pidä, mutta yhtä kaikki hän kuuluu kiinteästi suomalaiseen taidehistoriaan. Niin kuuluu pohjalainen Eero Nelimarkkakin, jonka näyttelyssä oli kaikille tuttujen avarien pohjalaismaisemien ohella muotokuvia ja muita aiheita. Taiteilijoiden Jukka Korkeila, Elina Merenmies ja Anna Retulainen teokset muodostivat yhdessä näyttelyn nimeltä Nautinto. Nykytaiteen edustajina he poikkeavat suuresti näkemästämme muusta taiteesta. Vuoden viimeisin kohde oli Esa Riipan näyttely, joka ilahdutti meitä kovasti.