Keski-Pohjanmaa on yksi Suomen nuorimpia maakuntia. Entisaikojen laaja Pohjanmaan lääni jaettiin v. 1776 Vaasan ja Oulun lääneiksi. Tämä johti maakunnan jakautumiseen Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaaksi. Myöhemmin, lähinnä 1900-luvun kuluessa Pohjanmaa haluttiin eri syistä jakaa pienempiin alueisiin. Jaon perusteena saatettiin tarpeen mukaan käyttää joko hallinnollista tai taloudellista rakennetta, mutta maakunta saatettiin määritellä myös kielen (ja murteiden), kulttuurin ja maantieteellisten yhteyksien mukaan. Jakoperusteiden lukuisuuden vuoksi Keski-Pohjanmaalla on kaikista Suomen maakunnista kenties vakiintumattomimmat rajat.
Maarajat
Keski-Pohjanmaan vakiintunein maaraja on idässä, jossa Suomenselkä muodostaa luonnollisen maantieteellisen rajan Keski-Suomen suuntaan. Myös etelärajaa suomenkielisen Etelä-Pohjanmaan suuntaan voidaan pitää selkeänä, sillä Perhonjokilaakson eteläpuoliset Järviseudun kunnat (Evijärvi, Lappajärvi, Vimpeli) kuuluvat murteensa ja kulttuurinsa vuoksi kiinteästi Etelä-Pohjanmaahan.
Eteläraja ruotsinkielisissä rannikkokunnissa on jo huomattavasti edellä mainittuja ongelmallisempi. Kokkola ja Kaarlela ovat ruotsinkielisestä väestöryhmästä huolimatta selvässä talous- ja kulttuurikytköksessä suomenkieliseen Keski-Pohjanmaahan, mutta niiden lisäksi maakuntaan voidaan laskea kuuluviksi myös Kruunupyy lähikuntineen, Larsmo (Luoto), Pietarsaari ja Pedersöre. Tähän luokitteluun on päätynyt esim. Pentti Virrankoski teoksessaan ”Pohjanlahden ja Suomenselän kansaa”. Virrankosken perusteluna oli ennen kaikkea ruotsinkielisen rannikon kiinteä taloudellinen yhteys Kokkolan seudun kanssa menneinä vuosisatoina. Myös Kustaa Vilkuna laski Pietarsaaren seudun Keski-Pohjanmaahan sillä perusteella, että koko maakunta oli vielä 1500-luvulla yhtä Pietarsaaren suurpitäjää.
Kaikkein avoimimmaksi jää Keski-Pohjanmaan pohjoinen raja. Aivan viime vuosiin saakka maakunnan ydinalueeseen on katsottu kuuluvaksi Perhon- ja Lestijokilaaksojen lisäksi myös Kalajokilaakso. 1990-luvulla EU-jäsenyyden myötä syntynyt uusi aluejako siirsi kuitenkin Kalajokilaakson kaikissa virallisissa luokitteluissa Pohjois-Pohjanmaahan, joten edes tämän, ennen niin kiistatta Keski-Pohjanmaahan kuuluneen jokilaakson asema ei ole enää yksiselitteinen.
Kalajokilaaksosta pohjoiseen päin siirryttäessä raja hämärtyy entisestään. Kiinteiden yhteyksiensä vuoksi Pyhäjärvi on perinteisesti laskettu Keski-Pohjanmaahan, vaikka se maantieteellisesti kuuluukin Pyhäjokilaaksoon. Muissa Pyhäjokilaakson kunnissa asukkaat ovat itse tunteneet kuuluvansa lähinnä Pohjois-Pohjanmaahan, mutta virallinen aluejako ei ole tässäkään ollut aina samaa mieltä. 1900-luvun puolivälissä Suomen aluesuunnittelussa vaikutti vuosikymmenien ajan talousmaakuntajako, jossa Keski-Pohjanmaan talousmaakuntaan laskettiin kuuluvaksi sekä Pyhäjokilaakso että vielä sen pohjoispuolinen Siikajokilaaksokin.
Murteet, esineet ja ilmiöt
Maakuntarajoja voidaan edelleen mutkistaa kulttuuriperusteilla. Keskipohjalaismurteet muodostavat oman murrealueensa. Siihen lasketaan pohjoisessa kuuluvaksi Pyhäjokilaakso, mutta ei kuitenkaan Pyhäjärveä, joka kuuluu Pohjois-Savon murrealueeseen. Pyhäjokilaakson pohjoispuolella keskipohjalaismurteiden alueeseen kuuluvat vielä Saloinen, Pulkkila, Piippola, Pyhäntä ja Kestilä.
Aineellisen kansankulttuurin erikoispiirteet eivät helpota maakunnan määrittelyä lainkaan. SKS:n julkaisema ”Suomen kansankulttuurin kartasto” mainitsee muutamia tyypillisesti keskipohjalaisia esineitä ja ilmiöitä. Kertaakaan ei kahdella tällaisella ilmiöllä ole yhteneviä rajoja. Keskipohjalaisen joki- ja järviveneen pääkäyttöalue yltää pohjoisessa lähes Oulun seudulle eli Lumijoki-Liminka-Temmes –linjalle. Ns. loviaittojen esiintymisalue rajautuu etelässä Ullavan-Lestijärven tienoille. Pitkittäisjalaksinen kätkyt eli kehto on ollut hyvin keskipohjalainen käyttöesine, mutta levittäytynyt etelässä Järviseudun kuntiin sekä Karstulan-Soinin-Lehtimäen seudulle. Ruokatalouden puolelta voidaan mainita keskipohjalaisten omanaan pitämä punainen hera, jota valmistetaan paikoin jopa Lappia myöten ja sen lisäksi ruotsinkielisellä rannikkoalueella Pietarsaaren eteläpuolelle saakka.
Kokko
Viimeisenä esimerkkinä maakunnan määrittelyongelmista mainittakoon keskipohjalaisille yleensä ja Helsingin Keskipohjalaisille erityisesti niin kovin tärkeä pääsiäiskokko. Tämä maakunnan tunnusmerkki on lähes tuntematon monilla Oulun läänin puoleisilla paikkakunnilla, jotka kuitenkin muista syistä on luettu Keski-Pohjanmaahan kuuluviksi. Sen sijaan Etelä-Pohjanmaalla on useita paikkakuntia, joiden perinteeseen pääsiäiskokko kuuluu yhtä kiinteästi kuin Keski-Pohjanmaan ydinalueelle.
Vaihtoehtoja on siis riittämiin. Jokainen voi valita tästä oman Keski-Pohjanmaansa tarpeensa mukaan.
Matti Heiniemi
kirjoitus on alunperin julkaistu Helsingin Keskipohjalaisten aiemmilla www-sivuilla