Tarja Halla – Lehtitalon perintö

Istun huhtikuun maanantaina yleisössä Kannuksen kirjastossa Tarja Hallan kirjoittaman romaanin Lehtitalon perintö esittelytilaisuudessa. Kirjasto- ja viestintäpäällikkö Tuulevi Boren haastattelee kirjailijaa. Keskustelu on kiinnostavaa. Onhan kyse monelle tutuista henkilöistä ja paikoista. Romaanin päähenkilöinä ovat Kalajokilaakso -lehden ja kirjapainon perustaja Aarne Halla, vaimonsa, myös lehdessä johtajana työskennellyt Kerttu ja heidän adoptiopoikansa Matti. Kuuntelemme keskittyneinä kirjailijan vastauksia. Nautin tilaisuudesta.

Kirjailija on Aarne Hallan pojan Matin Eskolassa syntynyt tytär Tarja. Eskola tuntuu olevan kirjailijalle rakas paikka. Jotkut paikalla olijoista asuvat siellä. Keskustellaan katujen nimistä ja niiden alkuperästä. Uskon monen kokevan, että tämä romaani on tärkeä. Että ylipäätään meitä lähellä olevan elämän vieminen kirjan lehdille on tärkeätä. Että kirjoittaminen on tärkeätä. Tässä kirjasto tekee olennaista itselleen kuuluvaa työtä, tuo kirjoja lähelle lukijoita.

Todellisista tapahtumista kirjoitetaan Lehtitalon perinnössä romaanimuodossa. Henkilöt etäännytetään kertomalla heistä etunimillä. Ylivieskakin on Kirkonkylä. Eskola on kuitenkin Eskola. Ymmärrän ratkaisun. Kirjailija lähestyy tapahtumia omien kokemustensa kautta. Mummo on silloin luontevasti Kerttu ja isä on Matti. Kirjailija antaa itselleen oikeuden kirjoittaa henkilökohtaisista tunteista, vaikka ne ovat osin kipeitä.

Kertojia on kaksi. Kirjailija itse putkahtaa esiin silloin tällöin havainnoimaan tapahtumia. Mainio kerrontatapa. Lukija on kuitenkin aluksi hieman hämmennyksissään siitä, missä ajassa kulloinkin liikutaan. Lukujen otsikointi auttaa hahmottamaan tilannetta.

Romaani vaiko tietokirja? Omakohtaisten tunteiden kuvaaminen on luontevanpaa romaanissa kuin tietokirjassa. Lehtitalon perinnössä kerronta vie tunneherkkyydellään mukaansa. Tietokirjamaisuutta teokseen tulee niin ulkopuolisten koko nimillä mainittujen henkilöiden kuin lopun henkilöyhteenvetojen kautta. Romaani ei mielestäni olisi niitä välttämättä edes kaivannut. Kirjailija kirjoittaa kuitenkin intuitionsa mukaan, me muut sitten pohdimme lopputuloksen luonnetta. Teos on minulle henkilökohtaisesti myös tietokirja, koska se sijoittuu synnyinmaakuntaani Keski-Pohjanmaalle. Teos on kuitenkin fiktiivinen romaani. Kirjailija valotti ratkaisuaan tilaisuudessa. Mikä on todella tapahtunut, mikä ei, ei ole olennaista tietää. Tarina on hieno kokonaisuus.

Romaanimuodon kannalta nimi Lehtitalon perintö on mielenkiintoinen. On kyllä perusteltu sikäli, että nyt keskitytään henkilökohtaiseeen perintöön. Onhan lehtitalon yhteiskunnallinen perintö sinänsä maakunnallisesti katsoen valtavan iso. Sen käsittelemiseksi tarvitaan toinen kirja.

Kirjassa mainitaan monia ajan henkilöitä koko nimillään, mm. Kustaa Vilkuna. Se tuo mielenkiintoisesti mukaan tapahtumien ajankohtaan liittyvää kuvausta. Myös sota on läsnä. Vilkuna kiinnittää kirjan Helsingin keskipohjalaisiin. Olihan hän yksi yhdistyksemme perustajajäsenistä. Meille tärkeä Seurasaaren kokkokin mainitaan kirjassa. Se taas liittyy kirjoittajaan, Matintytär Tarjan kokemuksiin.

Keskustelin tilaisuuden jälkeen vielä mailitse kirjailijan kanssa. Hän sanoo saaneensa kirjasta myönteistä palautetta. Tarina on liikuttanut lukijoita ja ihmisten luonteenpiirteiden esille tuomista on pidetty mielenkiintoisena. Kannuksen kirjaston tilaisuudessa vastaanotto liikutti kirjailijaa. Hän tunsi olevansa ”kotosin Kannuksesta”, kuten Eero Hanni on mainiot Kannuskirjansa nimennyt.

Minun ajatusmaailmassani Kannuksen kirjastossa myllersivät myös omat muistot. Istuinhan tilassa, joka oli ollut kouluni. Ikkuna avautui vuolaana virtaavaan Lestijokeen. Joen toisella puolen puiden takaa häämötti kirjan tapahtumien aikoihin
Karjanhoitokouluna tunnettu rakennus, jossa oli kotini. Joki ylitettiin talvella jäätä myöten ja kesällä koulun kohdalla olevaa ponttoonisiltaa myöten. Tilaisuus vahvisti keskipohjalaisuusnostalgiaani.

 

Tarja Halla on kertomassa kirjastaan keskiviikkona 15.5. klo 18 Malminkartanon kirjastossa (Puustellintie 6, Helsinki)

 

Jutun kirjoitti
Eila Rekilä

Helsingin Keskipohjalaiset ry:n sihteeri

Nimike lisätty ostoskoriin.
0 nimikettä - 0,00