Kokkolan työläis- ja satamakaupunginosa Ykspihlaja on elänyt viime vuodet renessanssia. Ykspihlajan kulttuurikeskuksena ja monitoimitalona on toiminut jo vuonna 1908 rakennettu Ykspihlajan työväentalo. Se on palvellut sekä perinteikkään harrastelijateatterin, 1907 perustetun Ykspihlajan Työväen Näyttämön että nyttemmin viidennen kerran pidettyjen Kokkolan Kinojuhlien esityspaikkana. Ykspihlajan työväenyhdistystä olivat vuonna 1906 perustamassa satamatyöläiset, sahalaiset ja Friisin (vuodesta 1906 Pohjanpalon) konepajan työntekijät. Ykspihlajan kylkeen nousi 1945 alkaen Kokkolan suurteollisuusalue Kemiran ja Outokummun johdolla, mikä piristi Ykspihlajaa tuoden uutta omakotiasutusta alueelle.
Helsingin Keskipohjalaiset ry on kohdannut ykspihlajalaista kulttuuria ainakin pariin otteeseen: Vuonna 1973 Keskipohjalaisten Kulttuuripäivien yhteydessä Ostrobotnialla järjestetyssä matineassa esiintyi Ykspihlajan työväen ohjelmaryhmä. Kino-orkesteria pääsivät Helsingin keskipohjalaiset kuulemaan Kansallisteatterin lavaklubilla 3.5.2017.
Nyttemmin Ykspihlajan uudelleen elpyminen on tapahtunut pitkälti paikallisen voimanaisen ja kulttuuripersoonan Outi Airolan ja hänen lahjakkaan lapsikatraansa ansiosta. Airolan kesäisin pihapiirissään pyörittämä boheemi Kahvila Saha sekä satamakonttorina toimineen Otto Rodenin vuonna 1896 rakennuttaman hirsihuvilan remontoiminen talkoovoimin Ykspihlajan matkustajakodiksi ovat kulttuuritekoja jo itsessään. Matkustajakodin värikkäät ja yksilöllisesti sisustetut huoneet heijastelevat Ykspihlajan kirjavaa menneisyyttä. Esimerkiksi ykspihlajalaiselle huuliharppurunoilijalle ”Blues-Kartsille” on omistettu oma huoneensa.
Airola on luotsannut Ykspihlajan asukasyhdistystä, joka on järjestänyt Ykspihlajan kulttuuriviikkoa heinäkuussa. Talkoohengessä 10 kertaa järjestetystä Ykspihlajan kulttuuriviikosta on kasvanut poikki- ja monitaiteellinen festivaalien kavalkadi – eräänlainen moderni ”suburbaani” vastine jo vuodesta 1968 järjestetyille Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Kenties Ykspihlajan kulttuuriviikkoa tulisi verrata Helsingin Kumpulan Kyläjuhliin tai Arabian katufestivaaleihin. Ykspihlajan maine tunnetaan kulttuuri- ja taiteilijapiireissä pääkaupunkiseudullakin. Elokuva-alan suuret kokkolalaisnimet ohjaaja Juho Kuosmanen ja näyttelijäntyön professoriksi vastikään nimetty Jarkko Lahti ovat osaltaan tehneet Ykspihlajan kulttuuritarjontaa tunnetuksi – samoin elokuvatuottaja Jussi Rantamäki. Monet heistä ovat Rodenin talon eli Ykspihlajan matkustajakodin osakkaita. Hollywood-elokuviin foley-ääniä tekevällä Heikki Kossilla on studio suurteollisuusalueella, kävelymatkan päässä Airoloiden kodista.
Vuosituhannen alussa Kokkola alkoi nousta ryminällä näyttämölle sekä temaattisesti että kokkolalaisten nuoren polven teatterintekijöiden myötä. Tampereen teatterissa 2004 ensiesitetty veteliläissyntyisen mutta Kokkolassa varttuneen Leea Klemolan (s. 1965) arktiseksi tragediaksi luonnehdittu näytelmä Kokkola laajeni sittemmin trilogiaksi. Näyttelijänä, ohjaajana ja kirjailijana kunnostautunut Klemola on maininnut kotiseuturakkautensa erääksi alakuloiseksi symboliksi ns. Outokummun suoran, tuon yksitoikkoisen tieväylän Kokkolan satama- ja suurteollisuusalueelle, joka tylsyydessään kuvastaa tuttua kotoisuutta. Syväväylää keskipohjalaiseen mielenmaisemaan ruoppasi Ari-Pekka Lahden vuonna 2005 kirjoittama Sydänmaa, joka valloitti Helsingin kaupunginteatterin. Sittemmin serkukset Ari-Pekka Lahti (s. 1975) ja Jarkko Lahti (s. 1978) johtivat Kokkolan kaupunginteatteria vuosina 2009-12.
Palatessaan Kokkolaan 2020 sekä asuinalueeksi että näytelmän aiheeksi valikoitui jälleen – Ykspihlaja. Jarkko Lahti dramatisoi ja ohjasi 2020 episodinäytelmän Ykspihlajan Sinfonia. Esitys, eräänlainen rakkaudentunnustus kaupunginosalle, pohjautui ykspihlajalaisten tarinoihin ja muistoihin eri vuosikymmeniltä, sisällissodan ajoilta nykypäivään asti. Jarkko Lahden mukaan Ykspihlaja on paikka, jossa hän sai opin paitsi teatterin tekemisestä, myös työn tekemisestä, vastuunkantamisesta ja talkoohengestä.
Juho Kuosmanen käsikirjoitti ja ohjasi vuonna 2012 mykkäelokuvan Romu-Mattila ja kaunis nainen, joka kertoo ykspihlajalaisesta kyläoriginellista, rihkamakauppias Seppo Mattilasta. Outi Airola esitti elokuvassa mustalaisnaista. Nyttemmin maaliskuussa 2023 peräti kaksi kokkolalaista kyläoriginellia, Sauna-Tero ja Lintumies esiteltiin YLE:n Perjantai-dokumentissa.
Nähdäkseni Tuija Saarisen folkloristiikan alan väitöskirja vuodelta 2003 Hollolan kunnan Herralan kylän kyläoriginellista ja sen tunnetuimmasta asukkaasta, kyläsuutari Heikan Jussista osaltaan toi paikalliset ”kylähullut” yhtäältä akateemisen ja etabloituneen kulttuuriväen huomioon. Outi Airolaa on kutsuttu paikallisten kesken Ykspihlajan kyläpäälliköksi, Mama Pihlajaksi. Liekö sattumaa, että Outi Airola on itsekin valmistunut Turun yliopiston folkloristiikan laitokselta ja toimittanut ykspihlajalaisen lyijykynärunoilijan Blues-Kartsin (Kari Pakokangas) runot kirjaksi. Nähdäkseni vähäväkisten sekä historian ja taiteen marginaaleihin aiemmin jätettyjen tietä parrasvaloihin on toisaalta tasoittanut myös ITE-taide (outsider art, Art Brut), jonka tyylin niin ikään kokkolalaisen edustajan Tyyne Eskon (1920-2011) maalaukset olivat näkyvästi esillä jopa New Yorkissa (2002).
Outi Airolan monipuolisuus alkoi saada valtakunnallista julkisuutta alkuvuodesta 2017 Yleisradion Sunnuntaivieras-ohjelmasta juuri samoihin aikoihin, jolloin hän oli juuri noussut Kokkola-lehden päätoimittajaksi. Airolan Ykspihlaja-kirja oli ilmestynyt jo 2014. Lokakuussa 2010 YLE:n Kulttuuricoctail tiesi kertoa, että elokuva-alalla puhutaan jo ”Kokkolan mafiasta”. ”Kokkolasta on kuin vaivihkaa tullut yksi suomalaisen kulttuurikentän mielenkiintoisimmista kaupungeista, ja kaikki tuntuu keriytyvän tämän yhden kaupunginosan [Ykspihlajan] ja pihapiirin [Airolan] ympärille.”
Tammikuussa 2023 esitettiin YLE:llä kokkolalaistaustaisen toimittajan Maarit Tastulan (s. 1961) Outi Airolasta tekemä hieno henkilödokumentti ohjelmasarjassa Tastula – Toista maata. Pian tämän jälkeen Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä 4.2. 2023 ilmestyi toimittaja Jouni K. Kemppaisen iso juttu otsikolla Äiti Airola ja hänen ihmeellinen elämänsä. Outi Airolasta ja hänen lapsistaan on tehty viime vuosina ja etenkin viime kuukausina lukuisia henkilökuvia valtamedioissa ja aikakauslehdissä – myönteisessä, jopa ihailevassa sävyssä – ja ansaitusti.
Outi Airolan lapsista näyttelijöinä ovat meritoituneet Jussi-palkittu Oona Airola sekä Venla-palkittu Anna Airola, toimittajana Laura Airola ja sirkustaiteilijana Sara Airola sekä tuoreimpana poikansa on laulaja-näyttelijä Aaro Airola, taiteilijanimeltään ”Arppa”. Tämä omaleimaisen indiemusiikin nouseva tähti on tehnyt kappaleita, joissa viitataan niin Helsingin hulinaan kuin Kokkolaan ja Ykspihlajaan kuten edellä mainittuun Blues-Kartsiin.
Lapsuuden maisemat Ykspihlajassa näkyvät ja kuuluvat vahvasti taiteilijaperheen elämässä myös uusilla asuinseuduilla eteläisessä Suomessa. Laura Airola on ollut perustamassa Kokkolan Kinojuhlia. Kokkolalaisten nousu elokuvakulttuurin kartalle on lisännyt myös Kokkolan Kinojuhlien painoarvoa. Airolan sisaruksia on laulanut Yksipihlajan Kino-orkesterissa. Arpan toisen studioalbumin nimi oli – kuinkas ollakaan – Kinovalon alla.
Tämän kirjoittajalle, 19 ensimmäistä elinvuottaan Kokkolassa asuneelle halkokarilaiselle, Ykspihlaja jäi vielä jotenkin etäiseksi – huolimatta kesätöistä 1996-1999 Outokummun sinkkitehtaan satamassa isän jalanjäljissä – ja Santahaan pururadan viereistä Outokummun suoraa vuorotöihin pyöräillessä. Lähinnä Ykspihlajasta tuli mieleen kaupungin matonpesupaikka ja jokakesäinen mattopyykkireissu. Tiesin tuolloin ohuelti satamakaupunginosan historian sekä urheiluseura Ykspihlajan Reiman. Nyttemmin Ykspihlajan Potin ranta on tullut tutuksi lapsiystävällisenä uimarantana perheen kesälomareissujen yhteydessä.
Palaan ajassa ja muistoissani taakse päin aina vuoteen 1987 saakka. Kävin Kokkolassa Hollihaan ala-asteen kolmatta luokkaa. Rehtorina koulussa toimi tuolloin Kalle Kandelberg ja luokanopettajanani Leila Laitinen. Eräs muistoni liittyy englannin kielen opettajaani, joka käyttäytyi jokseenkin teatraalisesti ja dramaattisesti räiskyen, välillä spontaanisti huutaen ja elehtien käsillään tavalla, mitä en ollut alakoululaisena aiemmin tottunut opettajalta näkemään. Englantia Hollihaassa opetti tuolloin jonkin aikaa muuan Outi Airola.
Toinen ohikiitävän hetken omakohtainen muistoni on peräsin junamatkalta Helsingistä Kokkolaan. Matkustin sattumalta samassa junavaunussa Outi ja Oona Airolan kanssa Helsingistä Kokkolaan. Elettiin varmaankin vuotta 2016, jolloin Oona Airola oli juuri lyönyt itsensä läpi näytellessään kokkolalaisnyrkkeilijä Olli Mäestä kertovassa elokuvassa Hymyilevä mies. Äidin ja tyttären innostunut ja lämminhenkinen, eloisa keskustelu toi iloa ja valoa koko vaunuun, vaikka harva kanssamatkustaja heitä tuolloin tuskin tunnistikaan.
Joistakin ihmisistä jää mieleen kasvot, toisista teot, sanat tai taideteokset. Minulle Outi Airolasta tulee mieleen hänen persoonallinen äänensä ja jotenkin rosoinen, elämää kokenut mutta hyväntahtoinen naurunsa. Pääkaupunkiseudun keskipohjalaisena tuon äänen on välittömästi tunnistanut vaikkapa MTV3:n Kymmenen uutisista. Niihin Outi on tehnyt lukemattomia ns. public interest -tyyppisiä juttuja, usein arkisista aiheista nostaen esiin monta kokkolalaista ja keskipohjalaista tarinaa ja niiden takana olevia Ihmisiä – Isolla Ii:llä.
Kalajoelta aikanaan Kokkolaan ja Ykspihlajaan muuttaneet Airolat itse näyttäytyvät perhe- ja sukurakkaina lehtijuttujen ja dokumenttien perusteella. Heidän kodissaan on katto korkealla ja seinät leveällä ja kuulemma temperamenttinen, välimerellinen tunnelma. Samalla heidän perheensä kautta koko Ykspihlaja näyttäytyy tiiviinä, sallivana ja suvaitsevana talkoohenkisenä kyläyhteisönä. Yhteisöllisinä ja sukurakkaina on kuvattu myös Ykspihlajaan 1900-luvun taitteessa niin ikään Kalajoelta muuttaneita lukkarin lapsia, Friisin (myöh. Pohjanpalon) tehtailijaveljeksiä. Pohjanpalot olivat tuolloin nostamassa Ykspihlajan teollisuutta ja suomalaisuusaatteen innoittamalta pohjalta koko maakunnan taloutta, yrittäjyyttä sekä tukemassa sivistys- ja kulttuurielämää kuten perustamassa Kokkolan Yhteislyseota, pankkeja, kirjapainoa, sanomalehti Kokkolaa, Keski-Pohjanmaan osuuskauppaa, jopa maanviljelysseuraa. Sisarussarjasta Maria Friis muutti Ykspihlajasta etelään, valittiin vuonna 1892 Tuusula-Järvenpään koululaitoksen ensimmäiseksi vakinaiseksi opettajaksi, missä hän työskenteli koko opettajauransa aina eläkkeelle jäämiseen (1926) asti. Friisien ja Airoloiden välillä kulttuuriairueina onkin mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä.
Mutta ainakin yhden aikansa kuulun ykspihlajalaisen tarina lienee vielä kertomatta tai ainakin jäänyt unohduksiin. Kyse on 1930-luvulla puhuttaneesta nuoresta ykspihlajalaisesta selvännäkijästä Ingvald Välisaaresta. Olisiko hänestä aiheeksi seuraavaan Ykspihlaja-aiheiseen näytelmään, musiikkikappaleeseen tai jopa elokuvaan?
Jarkko Liedes
Kirjoittaja on kokkolalaislähtöinen, Helsingin medialukiossa historiaa opettava porvoolainen.
Lähteet:
- Airola, Outi 2004: Ykspihlaja-kirja. Art-Print Oy. Kokkola.
- Juuret Keski-Pohjanmaalla elämä etelässä. Helsingin keskipohjalaiset ry 1950-2020. Toim. Eila Rekilä, Jarkko Liedes, Antti Ruotsala. Helsingin keskipohjalaiset ry 2020.
- Saarinen, Tuija 2003: Poikkeusyksilö ja kyläyhteisö. Tutkimus Heikan Jussin (Juho Mäkäräisen) elämästä ja huumorista. SKS: Helsinki.