Blogi

Keski-Pohjanmaata kutsutaan usein musiikkimaakunnaksi, eikä syyttä. Monelle ehkä tulee aivan ensimmäiseksi mieleen Kaustinen. Ja onhan se pakko mainita tässäkin jutussa, sellaista huippukautta siellä nyt eletään, kun vuosikymmenien talkootyö on saanut monenlaista tunnustusta: Ensin kaustislainen viulunsoitto hyväksyttiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle, sitten Mauno Järvelän kehittämä, sittemmin valtakunnalliseksi ja kansainväliseksi ilmiöksi laajentunut näppäritoiminta palkittiin lastenkulttuurin valtionpalkinnolla. Kaustisen kestivaalit valittiin vuoden festivaaliksi ja lopulta Kulttuurigaalassa Kaustinen julistettiin kulttuurikehdoksi. Unesco-hakemusta varten tehty mainio esittelyvideo muuten löytyy vielä Youtubesta https://www.youtube.com/watch?v=Jpg2MBKZjqs Ehkä tunnetuin keskipohjalaisen musiikkielämän edustaja …

Lue kokonaan

Nykysuomalaisille sankarihaudat ovat itsestäänselvyys, mutta talvisodan alkaessa marraskuun lopussa 1939 kaatuneiden sotilaiden kotiseudulle hautaamisesta ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia tai ohjeita. Päämajan mukaan kaatuneet sotilaat oli määrä haudata rintaman taakse hautausmaille ja erikseen perustettaville sotilashautausmaille. Näin talvisodan alussa tehtiinkin ja sodan ensimmäisiä uhreja haudattiin rintaman tuntumaan. Kannaksella toimineen toisen armeijakunnan esikuntapastori, Vetelissä syntynyt Johannes Sillanpää piti rintamalle hautaamista sopimattomana ratkaisuna ja hän alkoi toimia niin, että kaatunet evakuoitaisiin kotiseuduilleen ja haudattaisiin sinne. Sillanpään mielestä kaatuneiden muistoa kunnioitettaisiin parhaiten viemällä heidät kotiseudun …

Lue kokonaan

Hieman historiaa Kansanmusiikilla on Keski-Pohjanmaalla ja erityisesti Kaustisella sekä lähipitäjissä pitkät ja vahvat juuret. Pelimanniperinne on yli 300 vuoden ikäinen. Puutavara-autoilijayrittäjä Konsta Jylhä ja yhtyeensä Purppuripelimannit soitti 1960-luvulla suomalaiset pyörryksiin sävellyksillään. Aika oli siis otollinen Kaustisen Kansanmusiikkijuhliksi kutsutulle tapahtumalle, joka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968. Juhlat olivat ehdoton menestys ja näin syntyi nykyhetkeen saakka kantanut ja edelleen vahva perinne. Tämän vuonna myytiin lähes 17.000 lippua ja esityksien kävijämäärä nousi lähes 34.500 kävijään. Kaustislainen viulunsoitto nostettiin Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuri- perinnön …

Lue kokonaan

Tätä kirjoitettaessa on vielä elokuun viimeisen päivän viimeinen tunti meneillään. Itsekin miellän sen, että elokuu on vielä kesäkuukausi ja vasta syyskuussa voidaan puhua syksystä joten otetaan hieman ennakkoa syksyn saapumiseen.  Syksyisin perinteisesti palaavat erilaiset harrastukset kesätauolta ja poikkeusta tästä eivät myöskään tee Helsingin Keskipohjalaiset. Aloitimme syyskauden vierailemalla Ateneumissa Albert Edelfeltin näyttelyssä joka on vielä viimeisiä viikkoja avoinna. Museokäynnin lisäksi olimme varanneet näyttelyesittelyn Ateneumista ja näinpä olikin hyvä aloittaa virittäytyminen näyttelyyn ennakkoesittelyssä. Pienenä anekdoottina mainittakoon myös, että Ateneumin esittelyt ovat yhdistyksellemme …

Lue kokonaan

Vihreä siirtymä ja energiakriisi on käynnistänyt valtavan tuulivoimarakentamisen maaseudulla. Tuulivoimalla korvataan riippuvuus fossiilisista energialähteistä. Puhdas vety nähdään tulevaisuuden polttoaineena ja sen tuottamiseen tarvitaan tuulivoimaa. Tästä on Suomessa poliittinen yksimielisyys. Köyhissä kunnissa tuulivoimarakentamisen tuomat kiinteistöverot nähdään ainoana keinona pelastaa kunnan itsenäisyys. Myös maanomistajat on saatu mukaan muhkeilla vuokratuloilla, joita tuulivoimayhtiöt tarjoavat heille. Tämä on johtanut Keski-Pohjanmaalla kuntien väliseen kilpajuoksuun tuulivoimaloista. Jokainen kunta haluaa omansa tässä kilvassa. Vireillä olevien suunnitelmien mukaan maakuntaan on tulossa yli 1000 tuulivoimalaa. Keski-Pohjanmaalla on kuntia, joissa 30 …

Lue kokonaan

Kun ihmisellä on elämänsä aikana monia koteja, joskus tulee miettineeksi, mikä niistä on varsinainen koti? Vai onko sellaista olemassakaan? Muutin nuorena ylioppilaana 1964 Kannuksesta Helsinkiin. Olin tosin ollut Helsingissä kesätöissä jo 16 – vuotiaasta alkaen asustellen eri puolilla pääkaupunkiseutua tätieni huusholleissa. Opiskeluaikana monipaikka-asuminen jatkui: tädin luona Espoossa, alivuokralaisena Sammonkadulla, opiskelija-asunnossa Domuksella ja lopulta Vallilan ylioppilasasuntolassa. Nämä asunnot olivat lähinnä ”kämppiä”, kääntymispaikkoja yliopiston ja vapaa-ajan välillä. Lähtemistä ja tulemista. Helsinki kaupunkina jäi minulle tuona aikana ulkopuoliseksi ja etäiseksi, en tuntenut siihen …

Lue kokonaan