Blogi

Olinpa kerran ujo maalaispoika, joka lähti syksyllä 1967 Kannuksesta opiskelemaan ja asumaan Espoon Otaniemeen. Seudulla asui runsaasti lähisukulaisiani, mutta minulla oli pulaa samanikäisistä ystävistä. Aluksi kävin Dipolin kosteissa ”teeilloissa” ja Teekkarikylän käytävätansseissa eli ”sukkasuhinoissa”, joihin kutsuttiin bussilasteittain sairaanhoitajaoppilaita Meilahdesta. Tiettävästi siitä syntyi iso määrä avioliittoja, mutta minua ei onnistanut. Kevätpuolella uskaltauduin jo opiskelijatansseihin Helsinkiin Ostrobotnialle. Botta oli jo silloin erittäin suosittu ja sisään pääsi vain ylioppilaskorttia näyttämällä. Ensimmäinen kerta jäi aika kipeänä mielen sopukoihin. Jo tanssien alkuvaiheissa jäin tanssimaan varsin …

Lue kokonaan

Kaustisella kesän loppuun nähtävänä oleva Kuorikoskien kirkonrakentamisen näyttely ja kirja ”Kuorikosket – Kirkkojen mestarit” ovat pohjana tälle kirjoitukselle. Näyttelyn ”Kirkkoon käy tie – Kuorikosket rakentajina” on kuratoinut Marjatta Hietaniemi, asiantuntijanaan Risto Känsälä. Kirjan tekijät ovat Risto Känsälä, Ville Lukkarinen ja Rauno Träskelin. Kirja lähestyy Kuorikoskien kirkkorakentamista henkilöittäin, näyttelyn perusjako on kirkkojen esittely. Omakohtainen käynti näyttelyssä syventää Kuorikoski-tietämystäni, olihan ryhmämme oppaana Risto Känsälä. Kunnioitan suuresti hänen laajaa Kuorikoskien suvun ja yleensä kirkonrakentamisen tuntemustaan. Kiitokset hänelle, kiitos myös tämän tekstin kommentoinnista. Kuorikoskien …

Lue kokonaan

Toholammilla syntyneen kirjailijan Juhani Kellosalon mielestä sanomisen vaikeus on lyönyt leimansa Keski-Pohjanmaan kulttuuriin niin vahvasti, että alueelta ei ole juuri kirjailijoita tullut, ei varsinkaan proosan tuottajia. Seudulla ”kansanmusiikki on ollut vahvoilla, siinähän ei tarvitse sanoa mitään … Lyriikkaakin voi kirjoittaa, sillä siinä voi olla sisäänpäin tai mihin hyvänsä suuntaan kääntynyt ilman että sanoo mitään. Proosaa ei voi tuottaa, koska tarinassa joutuu esittämään ristiriitoja ja esittämään asiaa muutenkin rankemmin.” Kellosalo pohtii, pitäisikö kääntyä eteläpohjalaisten puoleen, jotta ”tuntematon Keski-Pohjanmaa saataisiin kirjoitettua julki”. …

Lue kokonaan

Seurasaaren pääsiäiskokkoa on poltettu vuodesta 1982 yhdistyksemme aloitteesta ja järjestämänä. Joka pääsiäisenä tuhannet ihmiset tulevat lankalauantaina katsomaan Seurasaaren pääsiäiskokkoja, mutta harva tulee varmaan miettineeksi mitä kaikkea taustalla tehdään ennenkuin ollaan lankalauantaissa ja kokkoja polttamassa. Kokkotapahtuman suunnittelu käynnistyy aina alkuvuodesta yhteispalaverilla Seurasaarisäätiön kanssa. Palaverissa käydään lävitse kummankin järjestäjän tehtävät erillisen vastuujakotaulukon pohjalta. Vastuisiin ei ole viime vuosina tehty muutoksia vaan olemme edenneet samalla kaavalla. Helsingin Keskipohjalaiset vastaavat tapahtuman osalta kokkomateriaalin hankinnasta, kokon rakentamisesta, järjestyksenvalvonnasta, kokon polttamisesta ja kokkopaikan putsaamisesta. Seurasaarisäätiö huolehtii …

Lue kokonaan

”Ei tänne mitään kuulu eikä täällä enää ketään olekaan!”, vastasi veljeni Aimo Määttälä (1941-2023) usein soittaessani hänelle Toholammin Määttälään tiedustellakseni kotikylän kuulumisia. Velipoika ilmaisi tällä tavalla harminsa kylän elämän kuihtumisesta. Väki oli vähentynyt ja kylätie oli hiljentynyt. Aimo siirtyi kylän miesvahvuudesta tuonpuoleiseen viime kesäkuussa ja näin asukasmäärä väheni jällen yhdellä henkilöllä. Kotikylälläni on tapahtumarikas historia. Tähän on vaikuttanut vahva yhteis- ja talkoohenki, jotka ovat pitäneet kylän elämää yllä. Itse olen saanut elää kylätoiminnan loistokautta mm. siihen aikaan kun olin nuorisoseuran …

Lue kokonaan