Diplomi-insinööri Esko Rautila kuoli Helsingissä 23.5.2026 92-vuotiaana.
Hän oli syntynyt 5.8.1934 Himangalla. Koulunsa hän kävi Kannuksessa, mutta oli korostetusti
keskipohjalainen ja kotoisin Eskolan kylästä.
Rautila oli valmistunut vuonna 1960 automaation ja sähkötekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta.
Koko työuransa hän teki teollisuuden prosessien automaation alalla. Yli kymmenen vuotta hän toimi myös suunnittelun ja kaupan
tehtävissä Lappeenrannassa, Tampereella ja Helsingissä. Sivutoimena hän hoiti prosessien ja sähkön mittaustekniikan väliaikaisia
apulaisprofessorin tehtäviä Oulun yliopistossa ja Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Viimeiset työvuotensa hän toimi yksityisen
yrityksen osakkaana johto- ja markkinointitehtävissä.
Veneilyyn ja veden olemukseen hän tutustui jo Himangalla. Purjehdus vei Suomenlahdelle ja Saaristomerelle, mikä hänen omien
sanojensa mukaan oli ystävyyttä tuulen ja aaltojen kanssa sekä oivallista mielen ja kehon harjoitusta.
Kovan maan harrastuksista mieluisia olivat kevättalvien laturetket Lapissa ja patikoinnit, mm. Santiago de Compostelassa.
Rautila toimi aktiivisesti Helsingin keskipohjalaisissa, puheenjohtajana 2004-2015.
”On helepompi päästä perille, jos tietää, mihin on menosa”, oli hänen mottonsa.
Hän käynnisti ns. Keski-Pohjanmaa -seminaarit Bottalla, joiden ohjelma suuntautui erityisesti maakunnan tulevaisuuteen.
Kirkkopyhät, joihin liittyi jumalanpalveluksen jälkeen jokin valistava luento, olivat hänelle tärkeitä.
Hän oli aktiivinen Seurasaaren pääsiäiskokko-perinteen ylläpitäjä.
Rautilan aikana yhdistys otti pitkiä askeleita modernissa tietotekniikassa.
Rautila nimettiin yhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 2020.
Rautilalle luonteenomaista oli positiivinen ja yhteensovitteleva elämänasenne.
Hän oli rohkea ja huumorintajuinen. Tulevaisuus oli hänelle tärkeämpi kuin nykypäivä.
Kanssaihmisiin hänestä välittyi myötätunto ja lämpö.
Pitkän leskeyden jälkeen hän löysi tuttavien luota uuden elämänkumppanin Liisan, jonka kanssa avioitui joulukuussa 2018.
He saivat elää yhdeksän yhteistä onnellista vuotta, jota vietettiin myös ”kävelymatkan” päässä Kannuksessa.
Jalan Kruununhaasta asemalle, junamatka ja jalan Kannuksessa kirkon taakse toiseen kotiin.
”Pieni kirja kosmologiasta ja elämästä. Kirje itselleni” oli antanut hyvän lähtökohdan yhteiselolle.
Eija Honkala
Olli Rantakangas
Eila Rekilä
Kirjoittajat ovat Helsingin keskipohjalaisia