”Unelmat – ennen, nyt ja tulevaisuudessa” oli Jyväskylän yliopiston rehtori ja Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin puheenjohtaja Jari Ojalan Keski-Pohjanmaan maakuntajuhlassa 14.6.2026 Toholammilla pitämän juhlapuheen otsikko. Ojala on syntyisin Lampilta. Tässä kirjoituksessa yhdistän hänen puheeseensa ajatuksia Keski-Pohjanmaan liiton sivuilta. Omiakin mietteitä tulee mukaan.
Ojala kertoi, että ”kahdella rehtorilla oli unelma. Matti P. Aho haaveili 1960-luvun alussa lukiota Toholammille. Sata vuotta aiemmin, 1860-luvun alussa, Uno Cygnaeus haaveili suomenkielisen opettajaseminaarin perustamisesta Jyväskylään. Kumpikin oli aikaansa edellä, kummankin ideaa vastustettiin – etenkin Helsingissä – mutta kumpikin sai unelmansa läpi. Jyväskylän seminaari perustettiin 1863, Toholammin yhteiskoulun ensimmäiset lukiolaiset aloittivat opintonsa sata vuotta myöhemmin, vuonna 1965. Kumpikin oli ajassaan moderneja laitoksia, molemmat avasivat ovensa myös naisille, mikä oli seminaarin perustamisen aikaan monien mielestä pöyristyttävää. Kuten myös se, että seminaari tarjosi koulutusväylän myös suomenkielisille suomalaisille rahvaan miehille. Ilman noiden kahden rehtorin unelmaa en olisi tässä tänään.”
Sukuni siirtolaisten elämään perehtyneenä olen itse tuskitellut sitä, miksi tämän päivän maahanmuuttoa koskevissa ongelmissamme emme katso historiaan. Joku viisas on sanonut, että historiasta opimme vain sen, ettemme opi mitään. Ojala sanoi, että tärkeätä on oppia historian kanssa. Tällä hän tarkoittaa sitä, että ymmärrämme oman paikkamme historian ketjussa. ”Sen, että aivan samalla tavalla kuin päätökset menneessä vaikuttavat meihin tänään, niin myös tässä ajassa tekemillämme päätöksillä on vaikutuksia pitkälle tulevaisuuteen, tulevien sukupolvien elämään.”
Keski-Pohjanmaan maakuntastrategia vuodelle 2040 määrittelee, että ”kaikilla on oltava oikeus turvalliseen ja mielekkääseen elämään, hyvinvointiin ja terveyteen, kulttuuriin ja taiteisiin sekä kestävään ja puhtaaseen ympäristöön. Tavoitteita ovat osaaminen, kilpailukyky ja tavoitettavuus.” Nämä voisivat olla minkä tahansa maakunnan suunnitelmasta, mutta ne ovat hyviä.
”Keskipohjalaista kehittämistä ohjaavat:
- Rohkeus – Keskipohjalainen on rohkea, yrittäjähenkinen ja uudistumiskykyinen kehittäjä
- Yhteisöllisyys – Keski-Pohjanmaa on hyvinvoivien ihmisten ja vahvan yhteisöllisyyden maakunta
- Yhteistyö – Keski-Pohjanmaa on yhteistyön maakunta kansallisesti ja kansainvälisesti”
Jari Ojala haluaa katsoa vielä kauemmas. ”Millaisia unelmia on tänä vuonna syntyvillä ja syntyneillä vuonna 2060, jolloin he ovat nuoria, 34-vuotiaita aikuisia”, kysyy hän. Asia liittyy kiinteästi koulutukseen. Keski-Pohjanmaan korkeakoulutettujen osuus on jäänyt jälkeen muusta maasta. Se on kasvanut, mutta edelleen ollaan jäljessä. Osuus vuonna 2024 oli 19 %, kun se koko Suomessa oli 26 %. Keski-Pohjanmaan liiton nettisivuilta ilmenee, että tavoitteena on rakentaa maakunnasta alue, jossa korkeakoulutus tukee suoraan työvoiman saatavuutta, yritysten kilpailukykyä, tutkimus- ja innovaatiotoimintaa sekä alueen vetovoimaa.
Hyviä tavoitteita sinänsä, mutta mitä liitto konkreettisesti tekee, että korkeakoulutettuja ylipäätään olisi enemmän? Kehaisenpa tässä saman tien Helsingin keskipohjalaisia. Jo 1960-luvulla yhdistyksellä oli tarjota Helsingissä muutamia asuntoja keskipohjalaisille opiskelijoille. Se edesauttoi korkeakoulutukseen pääsemistä. Kun nyt korkeakoulutusta on tarjolla myös omassa maakunnassa, ammattikorkeakoulu Centrian ja Jyväskylän yliopiston Kokkolan Yliopistokeskus Chydenius tarvitsisivat koko maakunnan tuen. Ojala sanoittaa tämän seuraavasti: ”Myös Keski-Pohjanmaalle tarvitaan korkeakouluvetoinen innovaatioekosysteemi, jossa yliopistokeskuksella ja sen taustayliopistoilla sekä Centria ammattikorkeakoululla on keskeinen rooli kasvun vauhdittajina.”
Siirtolaisuus oli voimakkaasti esillä maakuntajuhlassa, hanketta esiteltiin juhlapaikalla. Kunnasta on lähdetty erityisesti 1800-1900-luvun taitteessa Amerikkaan ja 1960-1970-luvun vaihteessa Ruotsiin ja Australiaan. Koko ajan on lähdetty muualle maahan, erityisesti Etelä-Suomeen. ”Nyt on aika, jolloin nämä virrat on syytä kääntää toiseen suuntaan. Ikääntyvät kunnat ja maakunnan dynaaminen keskus Kokkola tarvitsevat osaajia muualta Suomesta ja maailmalta”, kehottaa Ojala. Tähän vastaa maakuntaliitto: ”Maakunta pyrkii vahvistamaan maakunnan identiteettiä ja tunnettuutta ja uudistamaan sekä aluemarkkinointia ja kehittämään rekrytointiyhteistyötä osaajien houkuttelemiseksi.”
”Keski-Pohjanmaa on kasvun paikka. Se on mahdollisuuksien maakunta korkealle prosessiteknologialle, logistiikalle, elektroniikka- ja hienomekaniikkateollisuudelle sekä laadukkaalle maataloudelle”, lukee maakuntaliiton nettisivuilla. Hankkeisiin tutustuessa huomaa nopeasti, että elinkeinorakenteessa on akku- ja kaivosklusterin, luonnonvara-alan, bio-, vety- ja kiertotalouden edistämisen myötä menossa todella suuri muutos. ”Maakunta on historian mittaan kokenut rajuja elinkeinojen rakennemuutoksia: tervatalouden ja purjemerenkulun nousun ja hiipumisen; maatalouden lukuisat muutokset; teollisuuden suhdanteet; palveluihin pohjautuvan hyvinvointiyhteiskunnan nousun ja haasteet sekä demografian paineen”, toteaa Ojala puheessaan.
Erityisen tärkeä on hänen toteamuksensa, että ”pitkään ajateltiin, ettei vastaava kehitys voi koskea palveluita. Väärässä oltiin; tekoäly tekee nyt ja lähitulevaisuudessa samankaltaista muutosta palveluihin kuin mitä on jo nähty alkutuotannossa ja jalostuksessa.” Muutoksen voi havaita lyhyelläkin vierailulla. Erilaiset ”virastot” ovat kadonneet ja kirkonkylät ovat täynnä tyhjiä liiketiloja. Maakuntaliiton ohjelmassa on kuitenkin myös uuden teknologian, kuten tekoälyn, automaation ja esineiden internetin käyttöönotto ja laajempi hyödyntäminen kunnissa ja yrityksissä. Toisaalta, jos on välineitä ja taitoa, monet viranomaispalvelut ovat yhtä lähellä kuin kaupunkiympäristössä. Ongelmana on vain väestön vanheneminen, jonka senkin voi todeta synnyinmaakunnassa vieraillessaan. Työkenttä on valtava.
Puheensa lopussa Jari Ojala totesi, että ”olemme kulkeneet pitkän tien 1860-luvun nälkävuosista hyvinvointiyhteiskuntaan, 1960-luvun rakennemuutoksista maailman onnellisimpaan maahan. Ja matka jatkuu. Vaikka juuri nyt haasteita riittää ilmastonmuutoksen, luontokadon, geopolitiikan, talouden, demografian ja teknologiamuutosten vuoksi, olen varma, että näistäkin pulmista selvitään. Kuten selvittiin nälkävuosista ja 1960–1970-luvun vaihteen rakennemuutoksista. Unelma tulevaisuudesta elää Keski-Pohjanmaalla vahvana. Tämä näkyy yrittäjyydessä ja yrittelijäisyydessä. Meillä ja tulevilla sukupolvilla on edelleen oikeus unelmoida. Unelmoidaan siis jatkossakin. Unelmat voivat olla isoja, ne voivat olla pieniä.”
Lopuksi totean, että kesää on vielä jäljellä. Matkatkaa Keski-Pohjanmaalle katsomaan Suomen onnellisinta maakuntaa. Jos ette keksi, mitä katsoa tutussa ympäristössä, etsikää vinkkejä Genius Logi – Paikan henki historiallisella Keski-Pohjanmaalla -sivustolta. Voitte tutkia reittejä, teemoja ja karttoja. Hyvää matkaa.
Eila Rekilä
