Puhutaanko hetki siirtolaisuustutkimuksen merkityksestä Keski-Pohjanmaan sosiokulttuuriselle pääomalle? Tai sama vähän pidemmin: siirtolaisuusilmiön synnyttämistä poikkeuksellisista kokemuksista, jotka ovat opettaneet meille muun muassa sosiaalisen ympäristön, kulttuurien ja kansallisidentiteetin merkityksistä yksilölle mittavissa määrin aina 1800- luvun lopulta asti.
Siirtolaisuushan on ilmiö, joka kuuluu erityisen olennaisena ainesosana keskipohjalaisuuteen. Pohjanmaalta, silloisen Vaasan läänin alueelta lähdettiin ylivoimaisesti eniten 1800-luvun jälkipuoliskon ja 1900-luvun alun välillä Pohjois-Amerikkaan suuntautuneen siirtolaisuuden aikana, ja suurina joukkoina myös myöhemmin Australian sekä Ruotsin muuttoliikkeiden mukana. Hieman kärjistäen keskipohjalaiset ovat olleet enemmän tai vähemmän liikkeessä koko 1870-luvun ja 1970-luvun välisen ajan. Liikkeen voi katsoa jatkuneen myöhemmin osana globalisaation mukanaan tuomaa, lähes arkipäiväistynyttä kansainvälisyyttä: matkustamisesta on tullut meille tavallinen osa työtä ja vapaa-aikaa. Samanaikaisesti Suomeen tullaan nyt etsimään turvaa ja elintasoa.
Paikalliset ovat alusta asti olleet kiinnostuneita siirtolaisistaan. Amerikkaan lähteneet ja sinne myöhemmin jääneet, joiden elämänkulusta kuuli jännittäviä tarinoita kirjeitse ja sukulaisilta, avasivat pysyvän ikkunan valtameren takaiseen maailmaan. Suomeen palanneet toivat pieniin kotikyliinsä tuulahduksen suuresta maailmasta. Uudenlaiset ajatukset, erikoiset vaatteet ja puhetyyli, johon oli pysyvästi vakiintunut englanninkielisiä sanoja, herättivät ihmetystä ja ihailua. ”Amerikanarkkuja” löytyy edelleen monen suvun vintiltä. Eräässä keskipohjalaisessa kunnassa siirtolaisuustutkimuksen perinne muistuttaa vuosien myötä kokoaan kasvattanutta hyökyaaltoa. Se paikka on Toholampi, jonka oman siirtolaisuushankkeen vetäjänä allekirjoittanut saa kunniakseen työskennellä. Mainittakoon, että Toholammilta on suhteutettuna aikansa väkilukuun lähtenyt eniten siirtolaisia koko Suomesta – tästä tiedosta on oltu ylpeitä jo vuosikymmeniä.
Työmiehet ruokatunnilla Wyomingissa vuoden 1920 tienoilla. 3. vasemmalta Hermanni Kaattari ja Matti Jämsä.Toholammilla, kotoisammin Lampilla, on ollut pitkä perinne talkoovoimin toteutetusta tiedonkeruusta, joka on vuosien kuluessa valanut tukevan pohjan paikalliselle siirtolaisuuden tutkimukselle. Teknologian kehittymisen myötä alkoi tutkimuskin kehittyä toden teolla, kun suuri määrä tietoa tuli saavutettavaksi kotikoneelta käsin ja tallennusvälineetkin muuttuivat helppokäyttöisemmiksi. Pian Ullavassa toteutettu Lähtijät-projekti ja sen myötä vuonna 2017 julkaistu suurteos Lähtijät – Ullavan siirtolaisuus Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan 1872–1960 muodostui suunnannäyttäjäksitulevaisuuden siirtolaisuustutkijoille.
Muutamia vuosia myöhemmin, vuonna 2024 käynnistynyt Keski-Pohjanmaan laajuinen siirtolaisuushanke antoi osaltaan tarvittavan sysäyksen järjestelmälliselle tutkimukselle monissa kunnissa – myös Toholammilla ryhdyttiin yhtenäistämään tiedon järjestämisen tapoja hankkeen suositusten mukaisiksi, hyväksi todettuun ”Ullavan henkilökorttimalliin” jota nähtiin Lähtijät-teoksen sivuilla. Koko Keski-Pohjanmaan laajuinen hanke innoitti lopulta toholampilaista kotiseutuperinnettä vaalivia aktiiveja hakemaan rahoitusta omalle hankkeelleen. Kuten nyt tiedämme, rahoitus saatiin Leader-ryhmä Pirityisten puolesta. Taustaorganisaationa toimii Pajamäen talomuseon kannatusyhdistys ry, joka ylläpitää Toholammin perinteikästä Pajamäen perinnekeskusta.
Toholammilla on siis nyt puolentoista vuoden ajan ollut käynnissä kunnan siirtolaisuutta intensiivisesti kartoittava hanke. Ja millainen hanke onkaan ollut! Kirjoitettavaa riittäisi monta sivullista, mutta pyrin pitämään tekstin helpommin saavutettavassa pituudessa. Tavoitteemme hankkeessa ovat olleet hyvin moninaisia; tuon tässä esiin niistä tärkeimpiä. Itse siirtolaisten lukumäärä sekä heidän elämäänsä muovanneiden tapahtumientallettaminen ovat tietenkin merkittävin panoksemme lamppilaisten ja keskipohjalaisten yhteisen siirtolaisuushistoriikin hyväksi.
Tiedon tallentamiseen ja sen yleisölle välittämiseen liittyvä keskeinen etappi onkin jo toteutettu: joulukuussa julkistimmeyleisölle avoimen tietokantamme osoitteessa siirtolaisuusarkisto.toholampi.fi. Tietokantapitää sisällään kaiken tähän mennessä luettavaan muotoon saattamamme aineiston. Kokoelma tulee täydentymään koko hankkeen ajan, ja hankkeen päätyttyä talkoovoimin. Palvelimen tietokannalle tarjoaa Toholammin kunta, joten tietoturva-asiat ovat hyvissä käsissä – aineistoa ei ole tarvinnut luovuttaa ulkopuolisen palveluntarjoajan armoille.
Työn alla olevan arkiston lisäksi katseemme on suunnattu tähän hetkeen ja eteenpäin: siirtolaisuus ilmiönä ei ole pelkästään menneisyyttä tai yhtä, muuttumatonta tarinaa. Tavoitteenamme on tiedonkeruun lisäksi levittää jo olemassa olevaa tietoa ja nostaa esiin yllättäviäkin näkökulmia ja keskustelunavauksia ilmiöstä ennen ja nyt. Koskaan aiemmin ei ole ollut näin kattavasti tietoa siirtolaisten moninaisista elämänkuluista – siirtolaisuushankkeiden tallettama aineisto on omiaan täydentämäänpopulaarikertomuksia, jotka toki olennaisesti kuuluvat kulttuuriimme vakiintuneisiin tapoihin käsitellä siirtolaisuusilmiötä, mutta ovat samalla tarkemman tiedon puuttuessa jättäneet osan tarinoista varjoonsa.
Siirtolaisten eletystä elämästä kertovat tiedonpalaset tarjoavat kurkistuksen yksilöidentodellisuuteen käsitteeksi muodostuneen ilmiön takana. Palasia kerätessä olemme lisänneet tietämystämme lähtijöistä ja kohtaloista haalistuvien valokuvien takana. Siirtolaistarinoiden keruun myötä kasvavat myös mahdollisuudet tilastoida ilmiön eri osia. Kun aineiston karttuessa jokaisen siirtolaisen henkilökortti sisältää esimerkiksi tiedon siitä, mitä nämä ovat tehneet työkseen, voisi yhteen kerättynä näistäkin tiedoista tilastointiohjelmistoon syötettäessä jo saada melkoisen oivaltavan kaavion aikaan. Kiinnostus voisi tässä tapauksessa kohdistua siihen, missä toimessa lamppilaisettodennäköisimmin päätyivät siirtolaisina työskentelemään. Tulevalle tutkimukselle on näin enenevissä määrin helpompaa syventyä myös ilmiön yksityiskohtiin.
Näiden tiedonpalasista koottujen kertomusten myötä tavoitteena on, että siirtolaisuuden vaikutus Toholammin kehitykseen tulisi konkreettisemmin myös nuoren väestön tietoon: kerrottua elämää on helpompi lähestyä kuin kasvottomia taulukoita ja nimilistoja. Olemme näiden mietteiden äärellä tarkastelleet näkökulmia, jotka toisivat siirtolaisuuden perintöä lähemmäksi nuoria. Itse monesti hämmästelen, kuinka nuoria siirtolaisiksi lähteneet pääasiassa ovat olleet: nykyisistä yläaste- ja lukioikäisistä nousisi höyrylaivan kuljetettavaksi merkittävä osa. Miten saisimme siirrettyä esimerkiksi tämän samaistumispisteen nuorten tietoisuuteen?
Olemme Toholammilla tätä kirjoittaessa laatineet esiopetus-, peruskoulu- ja lukioikäisille oppitunti- ja luentopaketteja, joiden tarkoituksena on osaltaan vaikuttaa lasten ja nuorten tietämykseen tästä kotikuntansa historian osasta. Esimerkeiksi olemme nostaneet juuri nuoria siirtolaisia. Oppitunteihin liittyvien tehtäväpakettien tavoitteena on osaltaan kytkeä siirtolaisuuden kysymyksiä tähän päivään ja nuorten omiin kokemuksiin. Sisältääpä yläaste- ja lukioikäisten paketti myös leikkimielisen fingelska-tehtävän, joka korostaa, että myös yli sata vuotta sitten käytettiin lainasanoja – voisi kuvitella anglismien taipuvan nuorilta ongelmitta!
Nuorison kiinnostuksen herättäminen on lähinnä positiivinen haaste, johon allekirjoittanut on päättänyt kaikella jäljellä olevalla ”nuorisokielen” taidollaan tarttua. Hankkeen kannaltahieman haastavammaksi on osoittautunut ruotsinsiirtolaisuuden kartoittamiseen tähtäävät tavoitteet. Aineistoa ja muuttaneiden nimilistoja on toki hallussamme aikaisempien pioneerikerääjien jättämänä perintönä. Kokkolalainen tutkija Esko Johnson on osaltaan tehnyt hankkeen puitteissa ansiokasta työtä toteuttaessaan Ruotsiin muuttaneiden toholampilaisten haastatteluita ja tutkien, kuinka muuttajat itse kertovat liikkuvuudestaan.Vaikka aineistoa on olemassa, emme henkilöiden yksityisyyttä kunnioittaaksemme voi saattaa tietoja sellaisenaan julkiseen muotoon.
Haaveissamme on siintänyt mahdollisuus kerätä Ruotsiin muuttaneilta luvalla julkaistavia haastatteluja, mutta hankkeen henkilöresurssit ovat olleet vähäiset – amerikan- ja australiansiirtolaisuuden tutkimus ja aineiston siirtäminen tietokantaan vievät suurimman osan työajastamme. Ruotsinsiirtolaisuutta ei kuitenkaan missään nimessä ole unohdettu! Yllä mainittuun tietokantaamme on tekeillä ruotsinsiirtolaisuutta käsittelevä oma osionsa, mutta Pohjois-Amerikan ja Australian siirtolaisten kaltaiseen henkilömatrikkeliratkaisuun emme juuri yksityisyyssyistä aio ryhtyä. Osio tulee olemaan huomattavasti anonyymimpi ja lähestyy toholampilaista ruotsinsiirtolaisuutta enemmänkin tilastojen ja yleisen tiedon muodossa.
Toholammin siirtolaisuushanke jatkuu kuluvan vuoden syksyyn. Hankevetäjän korokkeelta laskeuduttuani siirtynen paikalliseen aktiivireserviin, jatkaen tietokannan täydentämistä harrastuksena ja intohimona. Tutkimukseen jää koukkuun. Kaustisen siirtolaisuushankkeen hankekoordinaattori Antti Kautonen osui naulan kantaan Perhonjokilaakso-lehden artikkelissa, jossa vitsaili hänellä nyt olevan paljon 1800-luvulla syntyneitä kaustislaisia tuttuja – minun tuttuni ovat samaa ikäluokkaa, vaan pääasiassa kotoisin Lampilta. He ovat opettaneet minulle paljon. Toivon hankkeemme osaltaan jakavan tätä innostusta kaikkialle ympärillemme.
Laura Viitanen
Kirjoittaja toimii hankevetäjänä Toholammin siirtolaisuushankkeessa. Lisätietoa hankkeesta osoitteista siirtolaisuusarkisto.toholampi.fi ja facebook.com/toholamminsiirtolaisuus
