Helsingin Keskipohjalaiset ry,
syysvuosikokous ja pikkujoulu 27.11.2010
Helsingin Keskipohjalaiset ry:n kuudennenkymmenennen toimintavuoden vuosikokous ja pikkujoulu vietettiin 27.11.2010 Ravintola Vihreässä Linjassa klo 18.00 alkaen. Tällä kertaa tunnelmat pääkaupunkiseudulla olivat hyvin jouluiset, pakkanen paukkui nurkissa ja lunta oli kaduilla jo melkein haitaksi asti.
Vuosikokous
Vuosikokouksessa edettiin esityslistan mukaisesti: käsiteltiin mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2011. Kaikki viisi erovuoroista jäsentä valittiin uudelleen kaksivuotiskaudeksi 2011-12. Hallituksesta eroa pyytäneen Helena Taskisen tilalle valittiin Heikki Sipilä. Yhdistyksen jäsenmaksu päätettiin pitää edelleen 15 eurona. Hallitus järjestäytyy ensimmäisessä kokouksessa ja valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja muut vastuuhenkilöt.
Pikkujoulu
Pikkujoulun aloitti tonttulakkipäinen kvartetti laululla ”Taitaa olla pikkujoulun aika”, joka ei enempiä selityksiä kaivannut. Kvartetissa lauloivat Kaija-Leena Alatalo, Sirkka-Liisa Jussila-Gripentrog, Kauko Ylikorpi ja Jussi Sipilä.
Puheenjohtaja Esko Rautila kertoi yhdistyksen kuudennenkymmenennen toimintavuoden tapahtumista. Ilahduttavana uutisena saimme kuulla, että yhdistykseen oli edeltävän vuoden aikana liittynyt peräti 36 uutta jäsentä. Uudet jäsenet toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi.
Talon ”isäntä”, Matti Heiniemi kertoi – aidolla keskipohjalaismurteella tietenkin – talon tavoista. Tullihallituksen tiloista ei mennä mistä tahansa ovista minne tahansa, muuten on vaarana, että vartiointipartio saapuu paikalle pillit vonkuen! Väki uskoi sen.
Yhdistyksen monivuotinen juontajan Hilkka Murtoniemen sijasta iltaa juonsi jäsentiedottaja Eija Honkala, joka joutui tällä kertaa käyttämään kirjoitetun sanan sijasta puhuttua sanaa. Kvartetti jatkoi jouluisilla lauluillaan ja siitä jatkoi yksinlauluesityksellä kvartetin sopraano Kaija-Leena Alatalo. Hän esitti laulun Felix Navidad = Hyvää Joulua, säestäjänään Jarno Kukkola.
14-vuotias sirkustemppuilija Mari-Helen Reijonen esitti tämän jälkeen temppuja niin matolla kuin sirkuspyöränkin selässä. Katsojien päätä huimasi – ei meistä vain olisi tuollaiseen!
Pikkujouluateria oli katettu tällä välin pöytään ja pikkujouluvieraat saivat luvan aloittaa buffetpöydän lähestymisen. ”Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista…” sanotaan joululaulussakin ja näin oli myös meidän buffetpöydässämme. Ruokailun aikana myös vilkas puheensorina täytti salin, kun vieraat kommentoivat näkemäänsä, kuulemaansa ja maistamaansa. Ensikertalaiset löysivät ilokseen väen joukosta tutunoloisia kasvoja ja ”sinäkö se oot – niin monen vuoden jälkeen!” – huudahduksia kuultiin.
Aterian lomassa kvartetti ilahdutti vielä yhdellä laululla, jonka jälkeen laulettiin antaumuksella joululauluja myös yhdessä. Kahviin ja kakkuun päästyä saimme kuulla Ensio Torpan lausumana Viljo Kojon joulurunon, joka oli hurmioitunut oodi joulupossulle, nimeltään: ”Ah Joulupossu”! Ensio esitti toisena oman joulurunonsa ”Joulun tähteet”. Joulutunnelman näin kohottua jatkoimme vielä yhteisellä joululaululla.
Illan lopuksi oli jälleen arpajaisiloittelun vuoro! Eija ja Esko arpoivat hiki hatussa ja Pirkko kantoi arpajaisvoittoja onnellisille voittajille.
Säädylliseen aikaan pikkujouluväki alkoi hyvästellä tuttujaan, kerätä tavaroitaan ja pakata ylleen lämmintä selvitäkseen kotiin Helsingin pakkasessa. Ajatuksissa taisi olla aika monella, että jälleen saatiin viettää mukava pikkujouluilta!