Olimme Ollikkalan maaseutumessuilla 22.-23.8.2025. Järjestimme siellä pienen tietovisan. Näytimme messuvieraille karttaa, johon oli merkitty maakuntaan rakennetut, rakenteilla olevat ja suunnittelussa olevat tuulivoimalat ja pyysimme arvioimaan kuinka monta tuulivoimalaa maakuntaa olisi parhaimmillaan/pahimmillaan tulossa. Useimpien arvio liikkui 100–200 välillä ja monet kauhistelivat näitäkin lukuja. Oikea arvio oli 736. Lähimmäksi arvasi nuori koululainen, jonka arvio oli 764. Tietovisa osoitti, miten kaukana maakunnan rivikansalaiset ovat todellisuudesta.
Miten tähän on tultu ja mitä tästä voi seurata maakunnan luonnolle ja metsille. Sitä yritän tässä nyt pohtia. Ilmastonmuutos vihreä siirtymä on suomalaisten poliittinen valinta, johon jollain tavalla ovat sitoutuneet lähes kaikki puolueet. Päämäärä on oikea, mutta miten se saavutetaan, on jo vaikeampi kysymys ja onko massiivinen tuulivoimarakentaminen oikea ratkaisu siihen. Tuulivoimarakentaminen lähti liikkeelle runsaat 10 vuotta sitten, kun eduskunta sääti avokätisen tuen tuulivoimarakentamiselle. Tämä ns. syöttötariffi avasi hanat. Maakunnan kuntapäättäjät, maanomistajat ja tuulivoimayhtiöt löysivät toisensa. Kunnissa tuulivoiman tuomat kiinteistöverotuotot ja maanomistajien vuokratuotot olivat tekijät, joihin tuulivoimayhtiöt tarttuivat. Tuulivoimarakentaminen nähtiin köyhissä kunnissa ainoana tulevaisuuden rakentajana. Esimerkiksi Lestijärvellä kunnan visio oli Kauniaisen veroprosentti, joka pysäyttää väestökadon ja nostaa kunnan uuteen kukoistukseen. Mutta miten kävikään. Viidessä vuodessa kunnan väkiluku on laskenut 69 eli lähes 10 %. Kunta on saavuttanut manner- Suomen pienimmän kunnan tittelin. Tätä kirjoittaessani elokuussa kuntaan ei ole syntynyt ensimmäistäkään vauvaa.
Tässä kirjoituksessa rajoitun arvioimaan, mitä haittoja rakentamisesta on metsille, luonnolle ja eläimistölle. Ihmiselle koituvat haitat jätän muiden arvioitavaksi.
Metsäkato kasvaa. On arvioitu, että yhden tuulivoimalan vuoksi kaadetaan metsää keskimäärin 5–7 ha. Lukuun sisältyvät tuulivoimalan tontti, tiestöt ja siirtolinjat. Jos tuo luku 736 toteutuu, hakataan metsiä maakunnassa tuulivoiman alta 3700–5100 ha. Tämä tulee normaalien hakkuiden päälle, jotka ovat jo nyt ylisuuret ja vähentävät hiilinielua. Navetan rakentamisen hakkuihin vaaditaan kompensaatio, mutta tuulivoimarakentamisen kompensaatiosta ei kukaan puhu mitään. Luonnonsuojelulakiin on kirjoitettu määritelmä ekologisesta kompensaatiosta, jonka mukaan rakentamisesta aiheutunut luontokato tulisi korvata jossain muualla suojelemalla vastaava määrä metsää, suota tai muuta luontoa. Lain ongelma on se, ettei se velvoita rakentajaa kompensaatioon. Puhutaan ja luvataan paljon, mutta mitään konkreettista ei tehdä.
Rakentamisen vaikutukset Metsäpeuran ja linnuston elinoloihin ovat tuhoisat. Vuosikymmeniä sitten siirrettiin Kuhmosta pieni metsäpeuralauma Salamajärven kansallispuistoon, jossa niitä kasvatettiin ensin aidatulla alueella ja päästettiin vapaaksi luontoon. Nyt Suomenselällä on maailman suurin metsäpeurakanta, yli 3000 peuraa. Samalle alueelle on nyt rakennettu ja suunniteltu satoja tuulivoimaloita. Pari vuotta sitten Luonnonvarakeskus (LUKE) käynnisti tutkimuksen, jossa selvitetään rakentamisen vaikutuksia metsäpeuran ja maakotkan elinolosuhteisiin. Tutkimusta johtaa erikoistutkija Antti Paasivaara ja tuloksia saataneen pari vuoden kuluttua. Aiempaan tutkimuskirjallisuuteen karibuista ja poroista viitaten Paasivaaria on ennustanut, että metsäpeura väistää tuulivoima-alueita. Hän toteaa, että jos Suomenselän suunnitellut tuulivoimalat realisoituvat, niin suurin osa alueesta muuttuu häiriöalueeksi ja koko metsäpeurakanta romahtaa ja jäljelle jääneen peurakannan painopiste siirtyy takaisin Kainuuseen, josta ne suurella vaivalla siirtoistutettiin Suomenselälle. Maakotkan ja metson osalta riskit ovat samat kuin metsäpeuralla.
Tuulivoimarakentamisen yhteisvaikutuksia ympäristöön ei ole lainkaan arvioitu. YVA-arvioinneissa arvioidaan aina yksittäisen hankkeen vaikutuksen luontoon ja ympäristöön ja usein johtopäätös on, ettei rakentamisella ole haitallisia vaikutuksia tai ne ovat vähäisiä. Silloin käytännössä annetaan kunnalle lähes vapaat kädet kaavoitukseen ja rakennuslupien myöntämiseen. Esimerkiksi Kannuksen keskustasta 33 kilometrin säteellä on rakenteilla, toiminnassa tai suunnitteilla yhteensä 718. Mikäli nämä kaikki toteutuvat, on selvää, että alueen luonto ja eläimistö kärsivät siitä kohtuuttomasti.
Usein esitetään kysymys, miten sitten vihreä siirtymä toteutetaan, jos tuulivoimaa ei saa rakentaa. Tulevaisuuden vaihtoehto voisi olla aurinkovoima, joka pitäisi toteuttaa rakennetussa ympäristössä. Rakennusmateriaaleja ja kattorakenteita tulisi kehittää sellaisiksi, että ne voisivat toimia myös aurinkopaneeleina. Tähän on vielä matkaa, mutta tällaisten rakennusmateriaalien tutkimus- ja tuotekehittelyyn pitäisi suunnata resursseja. Aurinkovoimaloita voidaan sijoittaa myös turvetuotannosta vapautuneille soille. Aurinkovoima yhdessä kehittyvän akkuteknologian myötä on ratkaisu, johon pitäisi satsata
Energiakysymyksissä Suomi on lähes aina yhden ratkaisun asialla. Sodan jälkeen rakennettiin joet sähköntuotantoon. 1970–2000 luvuilla uskottiin turpeeseen. Turpeesta on luovuttu ilmasto- ja ympäristösyistä. Nyt lähes ainoana vaihtoehtona on tuulivoima. Sitä rakennetaan lähes yksinomaan Pohjanmaalle, josta sähkö siirretään Etelä-Suomen kulutukseen. Itä-Suomeen sitä ei saa rakentaa turvallisuussyistä. Tuulivoimaa tarvitaan, mutta rakentamisen taakka pitäisi jakaa tasaisemmin Suomessa.
Mikko Viitasalo